Ko­lum­ni: Yk­sin­olon ihanuus

-
Kuva: Vesa Joensuu

”Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten”, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Anna Collander Kodin Kuvalehden artikkelissa. Sohvalla voi istua ja katsoa ulos mitään näkemättömin silmin. Katse kääntyy sisäänpäin ja lopulta mieli tyhjenee.

Aluksi ajatukset risteilevät kuin lintuparvi, joka etsii laskeutumispaikkaa. Voi itse päättää, että antaako niille laskeutumisluvan, vai jatkavatko ne matkaansa. Ehkä joku ajatuksista on tarkastelemisen arvoinen. Sen voi antaa tulla ja lopulta sekin saa mennä. Anna Collander pitää apuna yksinolon ilon löytymiseen esimerkiksi joogaa, retriittejä ja mindfulnessia.

Hyvä, että jokaiselle on keinoja hiljentymiseen, koska nykyaikana moni kadottaa yhteyden itseensä. Arki on hektistä, kiire painaa päälle, pitää olla aina vain enemmän ja paremmin. Jos oravanpyörästä ei ole mahdollista hypätä pois, niin täytyy löytää muita keinoja selviytymiseen. Suomalainen on osannut aina mennä metsään, vedenäärelle tai saunanlauteille. Se on ikään kuin selkäytimeen kirjoitettu syntymästä saakka. Yksinolosta ei siis tarvitse välttämättä maksaa mitään.

Yksinolo on parhaimmillaan luovaa joutilaisuutta. Toisaalta, Suomi on ollut yhteiskunta, jossa ihmisen arvoa on mitattu työnteolla, eikä joutilaisuutta ole arvostettu. Nykyään joutilaisuudella on nimitys ”akkujen lataaminen”, ja se on sallittua. Ei siis tarvitse mennä marjaan, vaan voi mennä metsään vain olemaan.

Collander sanoo, että meillä on yksi ystävä koko ajan mukana ja se on itsemme. Hänen mukaansa kyky olla yksin sekä kyky olla yhdessä ovat yhtä vaikeita ja tärkeitä asioita. Jos ei osaa olla yksin, on riippuvainen toisesta, ja on vaikea pitää kiinni omista rajoistaan, Anna Collander kiteyttää. Vaikka parisuhteessa on oma erillinen itsensä, niin jokaisella ihmisellä on omat ajatuksensa, tarpeensa ja ainutkertainen elämänsä. Voi elää toisen tahdonmukaista elämää tutustumatta koskaan itseensä eli mitä juuri minä haluaisin. Se ei tarkoita parisuhteessa itsekkyyttä ja oman tiensä kulkemista, vaan parhaimmillaan se on itsensä sekä toisen kuuntelemista ja arvostamista.

Ei siis tarvitse lähteä sohvaa edemmäs löytääkseen sisäisen itsensä ja luovuutensa. Ajatukseton tila onkin hedelmällinen kasvualusta jollekin uudelle. Pitää siis oppia pysähtymään ja olemaan itsensä kanssa. Yksinolo ja yksinäisyys ovat eri asioita. Yksinolo on oma valinta, yksinäisyys ei sitä useinkaan ole. Mielenterveyden keskusliiton sivuilla käsitellään yksinäisyyttä, siellä sanotaan: ”Tärkeää on hyväksyä itsensä ja olla itsensä paras kaveri.”