Erään kerran mummuni lausahti: ”Nuorena elämä tuntuu pitkältä, mutta se on lyhyt.” Asia jäi vaivaamaan, ja kun hyvä ystäväni menehtyi vastikään, mummuni sanat palasivat mieleeni.

Oma lapsuus tuntuu olleen aivan äsken, kun taas nuoremman ikäpolven näkökulmasta se oli ”silloin joskus”, aikojen alussa, kun polttomoottoria ei oltu vielä keksitty ja dinosaurukset vaelsivat maan päällä. No, oikeasti se oli silloin kun internetiä ei oltu vielä keksitty ja kultasirkut vaelsivat maan päällä. Ihan äsken me vietimme ystäväni kanssa aikaa keskieurooppalaisen vanhan kaupungin torilla, vaikka tosiasiassa siitäkin on kulunut jo neljä vuotta. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, ja silti niin vähän.