Ko­ti­ope­tus voi pa­laut­taa ilon, ute­liai­suu­den ja luot­ta­muk­sen

Kotioppiminen voi avata oppimiselle uusia ympäristöjä ja antaa lapselle mahdollisuuden edetä omassa tahdissaan. Parhaimmillaan oppimisen ilo löytyy arjen tilanteista, luonnosta ja lapsen omista kiinnostuksen kohteista.

Koulupäivä ei aina tarvitse luokkahuonetta, lukujärjestystä tai samanlaista tehtävää kaikille. Kotiopetuksessa matematiikkaa voidaan harjoitella kaupassa, historiaa museossa ja biologiaa metsäretkellä. Kirjaan uppoutuva lapsi saa jatkaa silloin, kun kiinnostus kantaa. Vaikean asian äärellä voidaan puolestaan pysähtyä ilman kiirettä.

Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa. Huoltaja voi järjestää lapsen perusopetusta vastaavat opinnot kotona, ja asuinkunta valvoo oppivelvollisen edistymistä (Opetushallitus, 2026).

Vastuu on suuri, mutta samalla kotiopetus avaa poikkeuksellisen mahdollisuuden rakentaa oppiminen lapsen tarpeiden ympärille.

Kiinnostuksesta syntyy kestävä motivaatio

Oppimisen ilo herää usein kokemuksesta, että opittava asia on merkityksellinen ja että siihen voi itse vaikuttaa. Kotioppimisessa päivä voidaan rakentaa niin, että siinä huomioidaan lapsen työskentelytavat ja -tahti. Suunnitelmat voidaan mukauttaa lapsen vireyteen, kiinnostuksen kohteisiin ja tuen tarpeisiin. Uteliaisuudesta alkanut kysymys voi kasvaa useita oppiaineita yhdistäväksi projektiksi.

Vuonna 2024 julkaistu, 18 tutkimusta koonnut analyysi yhdisti kotiopetuksen vahvempaan oppimismotivaatioon, sitoutumiseen ja kiinnostukseen (Eldeeb, 2024). Tämä ei tarkoita, että kotiopetus automaattisesti tuottaisi koulua parempia tuloksia.

Perheet, lähtökohdat ja toteutustavat vaihtelevat, minkä vuoksi vahvat päätelmät kotiopetuksen vaikutuksista ovat edelleen ennenaikaisia (Valiente, 2022). Havainto tukee silti ajatusta siitä, että joustavuus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan oppimiseen voivat vahvistaa motivaatiota.

Henkilökohtainen ohjaus tekee tilaa oivalluksille

Kotioppimisen erityinen vahvuus on välitön palaute. Vanhempi huomaa nopeasti, milloin asia on ymmärretty, milloin tarvitaan toinen selitys ja milloin lapsi on valmis etenemään. Lapsen ei tarvitse odottaa apua eikä harjoitella pitkään sellaista, minkä hän jo osaa.

Nikowin (Nickow, 2020) tutkimuksen mukaan henkilökohtainen ja pienryhmässä annettu ohjaus parantaa oppimistuloksia eri ikäryhmissä ja oppiaineissa. Vaikka kyseinen tutkimus käsitteli tutorointia eikä varsinaisesti kotiopetusta, tulokset auttavat ymmärtämään, miksi kotiopetus tarjoaa hyvät puitteet opetuksen järjestämiselle.

”Lapsen omalle intohimolle ja luovuudelle on runsaasti tilaa kotiopetuksessa. Suomen opetussuunnitelma antaa mahdollisuuden painottaa eri oppisisältöjä lapselle sopivaan hetkeen.”

Joustavuus ulottuu kodin ulkopuolelle

Kotiopetus ei tarkoita eristäytymistä kotiin. Oppimisympäristöinä voivat toimia kirjastot, museot, luonto, harrastusryhmät, työpajat, verkkoyhteisöt ja muiden kotioppijoiden tapaamiset.

Myös Opetushallitus nostaa esiin mahdollisuuden osoittaa osaamista esimerkiksi luonnossa, laboratoriossa tai liikuntapaikoilla (Opetushallitus).

Kaikki lapset eivät kaipaa vilkasta sosiaalista elämää. Kotona lapsen yksilölliset sosiaaliset tarpeet on helpompi huomioida kuin koulussa. Huoltajan on tärkeää huolehtia riittävän monipuolisesta sosiaalisesta ympäristöstä ja tunnistaa myös tilanteet, joissa tarvitaan tukea.

Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan kotiopetus voi tukea lapsen autonomiaa, yksilöllistä kasvua ja myönteistä sosiaalistumista, mutta tutkijat korostavat myös asiantuntevan ja yhdenmukaisen valvonnan tarvetta (Hartman & Huttunen, 2021). Kotioppiminen toimii parhaiten, kun vapaus yhdistyy vastuuseen ja perheellä on ympärillään toimiva yhteisö.

Kotioppimisessa kuten kaikessa kasvatuksessa tärkeintä on, että lapsi tulee nähdyksi, saa edetä sopivin askelin ja huomaa pystyvänsä oppimaan. Oppimisen ilo on voima, joka saa ihmisen palaamaan uuden tiedon äärelle yhä uudelleen.

35 vuotta oppimisen ilon ja vaihtoehtojen puolesta

Feeniks-nettikoulun ja Science of Learning Academyn perustaja sekä Kehittyvä koulu -yhdistyksen toiminnanjohtaja Marko Koskinen aloitti oman kasvatusuran jo lukioikäisenä kerho- ja leiriohjaajana.

"Kuulin usein, kuinka turhautuneita lapset olivat kouluun. Oppimisen iloa ei heidän puheissaan juuri kuulunut."

Koskinen törmäsi kirjastossa kirjaan, joka kuvasi toisenlaista koulua. Siellä oppilaat saivat päättää itse omasta oppimisestaan ja osallistua myös koulun hallintoon. Kirja herätti kiinnostuksen koulutuksen kehittämiseen.

Koskinen perusti Feeniks-nettikoulun vaihtoehdoksi perinteiselle koululle ja Science of Learning Academyn tukemaan koulujen ja opetuksen kehittämistä. Erään Feeniksissä kuukauden opiskelleen oppilaan äiti kertoi: ”Lapsi hymyilee ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen.”

"Suomalainen koulujärjestelmä on kansainvälisesti arvostettu, mutta sekään ei ole vielä valmis. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus löytää ympäristö, jossa oppimisen ilo, uteliaisuus ja luottamus voivat kasvaa. Monilla perheillä on hyvä mahdollisuus tarjota tällainen ympäristö."