Sitä aina joskus pysähtyy ihimettelleen ajankulukua, ku aika tuntuu nykyään kiitävän silimisä. Lapsuus tuntu pitkältä, se on vieläki ku pieni ikkuisuus johon voi välillä palata muistojen siivin. Siellä oli nii palijon auringonpaistetta ja ilua, että ne on kantaneet tähän päivään saakka. Ikäviäki asioita tietenki tapahtu, mutta enämpi mukavia.

Lapsuuen jäläkeen muutama vuosi meni vähän niinku varkain, mutta murrosiäsä ja sen jäläkeen, täysikäsyyttä ootellesa tuntu välillä siltä, että onko aika pysähtyny kokonaan. Että millon mää täytän 18 ja pääsen baariin?