En ainakaan minä. Puhun nyt sellaisista perinteisistä pikkujouluista, joihin aikoinaan olen osallistunut.
70-luvulla pikkujoulut olivat tärkeä tapahtuma. Kävimme Rautaruukilla työskentelevän mieheni kanssa niissä joka vuosi. Naiset olivat käyneet kampaajalla, ja miehet liukastelivat kerran vuodessa esille otetuissa nahkakengissään. Jotkut olivat ottaneet reippaasti pohjia, ja joillakin oli taskumatti povessa. Arvokkaasti piti kuitenkin käyttäytyä. Koskaan ei tiennyt milloin esimies tai alainen seurasi…
En tuntenut oikein ketään, paria miehen lähintä työkaveria lukuun ottamatta. Pöydässä istuessamme- joko Tiiranlinnassa tai Vantinhovissa – en osannut puhua kenellekään mitään, ja koetin vain hymyillä kauniisti.