Kuka sinut ren­gas­ti, 2 LSP?

Lokkitutkijan ja muovisen lukurenkaan kehittäjän Risto Juvasteen käsissä on tällä kertaa selkälokin poikanen.

Raahen edustalla Pikku-Kraaselin saaressa on mökki ja mökin rannassa laituri, jossa on valokatteella verhottu katos. Eräänä päivänä katoksen päälle laskeutui naurulokki, jonka molemmissa nilkoissa oli rengas.

Mökillä kesäänsä viettävä Ari Mylly sattui parahiksi olemaan laiturilla. Valokatteen läpi lintu ja sen renkaat erottuivat hyvin.

–Vasemmassa jalassa oli keltainen, muoviselta vaikuttava rengas, josta näkyi selvästi merkintä 2 LSP. Toisessa nilkassa oli hopeanvärinen rengas, josta merkintöjä ei erottunut.

Renkaan merkinnät kiinnostivat Myllyä niin paljon, että hän lähetti tiedot rengastustoimistoon. Vastausta ei tarvinnut kauan odotella.

–Mutta siinä oli ainoastaan kiitokset. Ei mitään tietoa milloin ja missä lokki on rengastettu, Mylly harmittelee.

Heinäkuisesta helteestä huolimatta rengastustoimiston puhelimeen vastataan. Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Juha Honkala vakuuttaa, että tarkempaa tietoa renkaan koodista on kyllä tulossa.

–Kiitokset lähetetään automaattisesti, mutta yksityiskohtaisempaa palautetta saattaa joutua odottamaan muutaman viikon.

Museomestari kiinnostuu koodista niin paljon, että yrittää penkoa tietoja saman tien tietokoneelta. Tuloksena on vesiperä.

–Aivan kuten arvelinkin. Lintu on rengastettu joko Tanskassa tai Hollannissa. Mutta ei hätää. Me lähetämme sinne tietopyynnön ja vastaus kyllä saadaan aikanaan, Honkala lupaa.

Värikkäät muovirenkaat alkoivat yleistyä lintujen rengastuksessa 1990-luvulta lähtien.

–Ensimmäisiä rengastettavia olivat lokit, haukat, meri- ja maakotkat sekä sääkset. Materiaalien kehittyessä renkaita on voitu laittaa pienemmillekin lajeille kuten mustarastas ja taviokuurna.

Etu ja ero perinteiseen alumiini- tai teräsrenkaaseen verrattuna on selkeä: kaukoputkella tai kiikarilla renkaan pystyy lukemaan pitkienkin matkojen päästä. Eron huomaa palautuksien määrässä. Museomestarin mukaan kasvu on ollut selkeä.

Renkaan tai siinä olevien tietojen palauttaminen on tutkimuksen elinehto: rengastus on saavuttanut tavoitteensa vasta silloin, kun rengas löytyy.

Mitä pienempi ja vaatimattomampi lintu on kyseessä, sitä vähemmän niitä löydetään. Rengastetuista hippiäisistä ja pajulinnuista löydetään vain noin joka tuhannes. Kotkista ja muista suurista linnuista sekä metsästettävistä lajeista löytöjä tulee paljon enemmän.

Lokit kuuluvat Pikku-Kraaselin kesään ja elämänmenoon yhtä lailla kuin auringonpaiste ja sateen ropsauksetkin.

–Lokit ovat olleet tässä maisemassa jo paljon ennen kuin me ihmiset tänne tulimme, Ari Mylly toteaa.

Eräs tietty kalalokkipariskunta on tullut vuosien varrella tutuksi.

–Ne ovat oppineet hakemaan kädestäni ruokaa. Tätä on jatkunut jo 6-7 vuotta. Tuo rengastettu naurulokki liikkui kalalokkipariskunnan mukana, tuskinpa se muuten olisi uskaltautunut niin lähelle.

Lintuja ja luontoa tarkkaileva mökkiläinen arvioi, että ainakin saaren pöntöissä on pikkulintujen pesintä sujunut tänä kesänä hyvin.

–Kirjosiepolla, harmaasiepolla ja leppälinnulla on jo poikaset maailmalla. Kasvihuonetta en päässyt tänä kesänä käyttämään ollenkaan, kun rätykkä tekaisi pesän kasvihuoneen oven päälle. Pitihän sillekin pesimärauha antaa.