Kukaan ei voi yksin omia raa­he­lai­suut­ta

Inkeri Kerola on Raahen Fiia 2018. Kaiken minkä hän on elämässään tehnyt, hän on tehnyt täysillä. Raahen hän toivoo kasvavan tulevaisuudessa entistä avoimemmaksi ja kansainvälisemmäksi kaupungiksi.

Purjehdus on aina ollut lähellä Inkeri Kerolan sydäntä. – Yrjö Reinilällä oli tapana viedä minut juhannuspäivänä purjehdusretkelle.
Purjehdus on aina ollut lähellä Inkeri Kerolan sydäntä. – Yrjö Reinilällä oli tapana viedä minut juhannuspäivänä purjehdusretkelle.
Kuva: Juulia Lahnaoja

Kun heti haastattelun aluksi puhe kääntyy Fiia-arvonimeen, Inkeri Kerola huitaisee kädellään ja puistaa päätään.

– Olisihan tämä sopinut paremmin jollekin arvokkaammalle henkilölle, hän heittää. Koko viikko on kulunut Kerolalla Fiia-hommissa. Hän hämmästelee sitä valtavaa työtä, mitä ihmiset tekevät Raahen Fiiojen ja Pekkojen taustalla.

– On ollut hattuja ja konsvärkkejä, Kerola taivastelee.

Kerola ei itsekään ole koskaan pelännyt tarttua työhön. Siniluodon tytön taival alkoi dramaattisesti, kun äidin synnytys käynnistyi yllättäen. Inkeri syntyi kotiin, isän toimiessa kätilönä.

– Oikea kätilö tuli ja antoi minulle virkistyshoitoa. Vuoron perään valeltiin kylmällä ja kuumalla vedellä, siksi kai minusta on näin karaistunut tullutkin, Kerola kertoo. Lapsuudenkodin ovet olivat aina avoinna kaikenlaisille kulkijoille.

– Sieltä on lähtöisin minunkin suhtautuminen elämään, ihmiset ovat ihmisiä kaikki.

Kotona riitti myös töitä, sillä isä sairasteli paljon. Työuraan Kerola pääsi käsiksi apu-uimaopettajana Siniluodon rannassa.

– Kaikki sanoivat että ”sinustahan tulee sitten opettaja” ja minä olin että en varmana!

Kävi Kerola kokeilemassa pääsykokeiden verran lakiopintojakin, mutta aloitti lopulta opettajan opinnot Oulun yliopistossa.

Innokkaan purjehtijan veri veti ensin saariston kouluihin, mutta 20 vuoden opettajaputki alkoi lopulta Raahessa, pääasiassa Keskuskoululla.

– Tykkäsin siitä koulusta hirveästi. Meillä oli ihan mahtavat kollegat, oppilaat, vanhemmat ja vielä isovanhemmat. Olin perinteisen opettajan kauhistus, teimme kaikkea mahdollista koulurakennuksen ulkopuolella. Oli äitien- ja isänpäivälounaita, rieskan paistamista, telttaretkiä ja vaikka mitä.

Kerolaa oli pyydetty moneen otteeseen mukaan kaupungin päätöksentekoon, turhaan. Lopulta vuoden 1992 kuntavaaleissa Kerola heltyi.

– Ja minä pöhölö menin panemaan nimeni siihen paperiin, hän naurahtaa.

Naisen huolellisen perehtymisen käsillä oleviin asioihin huomasivat pian pitkän linjan poliitikotkin ja niin vuonna 98 käynnistettiin kampanja Inkerin saamiseksi eduskuntaan.

– En ollut ennen edes käynyt koko talossa. Kiitos ystävällisten vahtimestareiden ja kollegoiden, pääsin kuitenkin pian sisälle työhön.

Kansanedustajuutta kesti lopulta 16 vuotta. Ainainen kelloon katsominen ja aikataulujen kanssa painiminen päättyi vuonna 2015. Koko eduskunta oli muuttunut niin paljon, ettei Kerola enää tuntenut sitä omakseen.

– Se ilmapiiri muuttui edellisten vaalien jälkeen niin paljon. Kaikki jotenkin vain tuijottivat sitä omaa putkeaan, enää ei ollut sellaista yhteisöllisyyttä. Saman huomasivat myös useat muut minun kanssani samaan aikaan taloon tulleet. Meitä jäi silloin monta vapaaehtoisesti pois.

Inkeri Kerola sanoo antaneensa työlle kaikkensa, hän on osuutensa vaikuttamisesta hoitanut.

Nykyisessä työssään yhteiskuntasuhteiden konsulttina hän iloitsee päästessään käyttämään kaikkea sitä knowhowta, mitä vuosien aikana on kertynyt. Kerolan kontakteja hyödyntää muun muassa Fennovoiman ydinvoimalahankeen toimijat.

– Eduskunta oli sellainen korkeakoulu, ettei sellaista tietomäärää pystyisi muuten omaksumaan, ei vaikka opiskelisi sata vuotta.

Rakkaan kotikaupunkinsa tulevaisuuteen Kerola suhtautuu myönteisesti. Hän uskoo että turvallinen pikkukaupunki houkuttelee paluumuuttajia ja muita työn perässä lähteviä, kunhan puitteet ovat kunnossa.

– Uudet hankkeet ja seutukunnan kehitys luo työpaikkoja ja uusia asukkaita. Täällä on turvallista elää ja kasvattaa perhettä.

Raahen ilmapiirin hän toivoo kehittyvän avoimemmaksi. Jo nyt päätöksenteko on vauhdittunut aiemmasta jarrutuskulttuurista. Mettalanmäen muutostöiden hän kehuu avanneen kokonaisen laajan näkymän aiemmin supussa olleeseen kaupunkiin. Kerola peräänkuuluttaa Raahen historiaa kansainvälisenä kaupunkina.

– Ei kukaan voi omia raahelaisuutta niin, etteikö sitä voisi muille jakaa.