Kaiken maailman ruokakirjojen sekamelskaan on ilmestynyt helmi, joka on täysin ainoa lajissaan. Kauppalaivoilla kokkistuerttina työskentelevä Anne-Marie Takalo on kerännyt yksien kansien väliin ruoka- ja aikamatkan purjelaivojen aikakaudelta tähän päivään.
Tämä historiallisiin dokumentteihin, arkistomateriaaleihin ja haastatteluihin perustuva tietokirja on ensimmäinen lajissaan, sillä laivojen ruokataloudesta ei aikaisemmin ole julkaistu tietokirjaa. Kirjassa käydään läpi reilun 200 vuoden aikajakso.
Kirjoittajan juuret ovat Raahessa. Merillä hän on työskennellyt jo 30 vuotta ja työ jatkuu edelleen.
–Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Pattijoella. Neljä vuotta sitten muutin takaisin kotikonnuilleni. Tätä nykyä kotini on sekä Pattijoella että Tyrnävällä.
Anne Marie Takalo kertoo työskennelleensä ihan viimeaikoinakin pitkillä reissuilla, vaikka valtameriliikenteen laivat ovat hävinneet Suomen kauppalaivastosta.
–Mielenkiintoisia seilausvesiä ovat olleet Barentsin meri ja Grönlannin aluevedet.
Kokkistuertti vastaa itsenäisesti aluksen ruokahuollosta.
–Laivoissa on nykyään vain yksi ihminen talouspuolella. Työhöni kuuluu muonan hankinta, viikko-ruokalistan suunnittelu, aterioiden valmistus ja tarjoilu sekä tietysti muonavaraston hoitaminen, mikä onkin ensiarvoisen tärkeää.
Einekset ja valmisruuat ovat tämän kokkistuertin kauhistus.
–Ei dallaspullaa minun laivaan!
Satamissa kokkistuertti hyppää kärppänä maihin ja rientää ruokaa hankkimaan.
–Grönlannissa ja Huippuvuorilla vihanneksia ja kasvikunnan tuotteita oli äärettömän vähän. Sen sijaan pakastealtaita oli pitkät rivit. Marketissa pakkasinkin ostoskärryyn ruijanpallasta ja myskihärän lihaa. Myskihärästä tein lihapataa; myskihärän liha oli erittäin mureaa ja maukasta, riistan makua oli siinä. Ruijanpallaksen paistoin pannulla. Ei tarvinnut lisätä kuin suolaa ja sitruunan mehua. Herkullista!
Ranskasta mieleen ovat jääneet vauvankokoiset ankat.
–Olin kirjoittanut tilauslistalle ankan rintaa. No ei tullut ankan rintaa, vaan kokonaisia ankkoja. Eihän siinä mitään, hieroin mausteet vauvan kokoisten ankkojen pintaan, laitoin sisälle pilkottuja kasviksia ja hedelmiä, sitten haudutin uunissa tuntitolkulla miedolla lämmöllä. Hyvää tuli.
Purjelaivojen aikakaudella siipikarja ja possut seilasivat elävinä laivojen mukana, kirjassa muistutetaan.
–Se oli ravinnon säilymisen kannalta ihanteellinen järjestely. Elikoita ruokittiin keittiön tähteillä. Jopa tiskivedet juotettiin: siihen aikaan ei vielä käytetty astianpesuaineita. Teurastus ja ruhojen käsittely kuuluivat laivakokin perustaitoihin. Nykyajan kierrätys- ja omavaraistaloudella olisi paljon oppimista noilta ajoilta.
Raahen purjelaivakauden kukoistuksen aikoina tietyt raahelaiset purjelaivojen päälliköt joutuivat kyseenalaiseen kuuluisuuteen.
–Muutamat saivat nälkäkapteenin maineen, koska kitsastelivat ruokamenoissa. Vanhoissa muona-asetuksissa laivaisäntä velvoitettiin sakon uhalla tarjoamaan määrätyt ruoka-aineet, mutta nuukailua tapahtui silti.
Nälkäkapteeneita olivat mm. Hans Johan Leufstadius eli Finkka-Jussi ja Heikki Björkvist eli Nälkvist. "Kapteeni Leufstadius määräsi, että miehistölle oli tarjottava usein leipäpaistia. Finkka eli vanikka on leivän murteenomainen nimitys. Nälkvistin pilkkanimi tuli muuan muassa siitä, että kapteeni oli laittanut laivakeksin huonon muonan takia kuolleen merimiehen käteen, jotta kukaan ei voisi sanoa, että hänen laivassaan kuoli mies nälkään."
Tietyt asiat eivät muutu. Merenkulkijoiden mieltymys hernekeittoon on ja pysyy. Mutta mitä on lapskoussi?
–Lapskoussi on ikivanha pohjoisten leveysasteiden ruokalaji.
Koululaiva Suomen Joutsenen lapskoussi tehtiin näin:
500 g naudan luutonta etuselkää tai lapaa, 2 litraa vettä, 2 sipulia, 50 g juuriselleriä, 50 g porkkanaa, 50 g lanttua, 500 g raakaa perunaa, 100 g voita. Mausteeksi merisuolaa, kokonaisia maustepippureita, laakerinlehtiä.
Lihat laitetaan kylmään suolalla maustettuun veteen kiehumaan. Kuoritaan pois vaahto, vähennetään lämpöä, lisätään juurekset, sipulit ja mausteet ja keitellään miedolla lämmöllä noin 2 tuntia.
Kuoritaan perunat, siivilöidään keitinliemi ja otetaan juurekset talteen. Perunat kypsennetään keitinliemessä. Liha revitään haarukan avulla säikeiksi. Soseutetaan perunat, juurekset ja sipulit liemessä. Lisätään voisula ja revitty liha. Tarjotaan voisulan, rosollin ja suolakurkun kanssa.
Jos meripoika sai tämän päälle vielä topseilvellinkiä, niin ah ja voi! Luumuista, rusinoista, riisistä, fariinisokerista ja keitetty ihanuus oli herkkujen herkku. Kiisseli suurustettiin perunajauhoilla ja säväytettiin etikalla.