Hyppää mu­seo­ju­nan kyytiin

Raahen Seutu hyppäsi Meripäivillä Lättähatun kyytiin. Lättähatun liikennöintiä ja toimintaa luotsaa PoRha ry, eli Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry.

Raahen Seutu hyppäsi Meripäivillä Lättähatun kyytiin. Lättähatun liikennöintiä ja toimintaa luotsaa PoRha ry, eli Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry.

Lättähattu Raahen asemalla. Raahen rautatieaseman puinen asemarakennus on rakennettu 1899–1900. Tuomiojalle mentäessä ensimmäisessä vaunussa oli 10 matkustajaa. Anders Järvenpää oli kuljettajaoppilaana. Junan ovien ikkunoissa oli monenlaisia vanhoja mainoksia. Tuomiojalle päin mentäessä yksi matkustaja hyppäsi kesken matkan kyytiin, ja hänet toivotettiin tervetulleeksi kiskobussin kyytiin. Tuomiojan rautatieasema. Kun taas saavuttiin Raahen asemalle, nousi kuljettajana toiminut Anders Järvenpää ja siirtyi junan toiseen päähän. Hakalan vanha bussi kyyditsi yleisöä lauantaina rannan tapahtuma-alueen, keskustan ja vanhan rautatieaseman välillä.
Lättähattu Raahen asemalla.
Lättähattu Raahen asemalla.
Kuva: Juulia Korkiakangas

Silloin tällöin Raahen rautatieasemalta voi bongata sinisen museojunan odottamassa kyytiläisiä. Vuonna 1988 liikenteestä poistetut vaunut henkivät historiaa ja dieselin katku tunkeutuu sieraimiin jo parkkipaikalle tultaessa. Museojuna, eli tutummin lättähattu on vieraillut Raahessa perinteisesti Pekanpäivillä tai Meripäivillä. Lättähattu ajoi lauantaina Oulusta Raaheen ja teki kaksi reissua Tuomiojalle. Matka Raahen rautatieasemalta Tuomiojan asemalle on noin 27 kilometriä, ja menopaluussa aikaa meni noin tunti. 80 kilometrin tuntivauhtia köröttelevän junan kyydissä voi samalla hypätä ajassa taaksepäin.

Ennen lättähatun kyytiin nousemista Matti Hanhisuanto tiedusteli lipun ostamista rahastaja Pauli Kyllöseltä.
Ennen lättähatun kyytiin nousemista Matti Hanhisuanto tiedusteli lipun ostamista rahastaja Pauli Kyllöseltä.
Kuva: Juulia Korkiakangas

Astuessani kohti Lättähattua seisoo junan vieressä Pauli Kyllönen, lättähatun johtava rahastaja. Hän ohjeistaa minua siirtymään ensimmäiseen vaunuun, sillä aion maksaa matkani kortilla. Käteisellä maksettaessa olisi voinut mennä mihin vain kolmesta vaunusta. Huomion kiinnittää ovissa olevat vanhat, auringon polttamat mainokset: yhdessä mainostetaan lääkäriromaaneja, toisessa Osuuskauppa Sokosta ja muutamassa vilahtaa Regina. Penkkien vierestä löytyy pienet pöydät ja roskikset. Menomatkalla viimeisen vaunun kyljessä luki ”tupakoiville, for rökäre”. Siitä vaunusta kenties olisi löytynyt myös tuhkakuppeja. Lättähatussa on kolme vaunua, joista keskimmäinen on liitevaunu ja päissä kaksi päätevaunua, jotka voivat ajaa molempiin suuntiin. Tuomiojalta lähdettäessä ensimmäisestä vaunusta löytyy tarkka ohjetaulu junassa matkustaville. Palavaa savuketta, piippua tai sikaria ei saa viedä tupakoitsemattomien osastolle, ohjetaulussa kerrotaan. Selvää on, ettei museojunassa enää saa tupakoida, mutta ennen vanhaan se oli normaalia. 1990-luvun lopulla syntyneelle tämä tuntuu hurjalta. Ohjetaulun muutkin kehotukset herättävät hilpeyttä. Eräässä kohdassa kerrotaan: ”Älä nouse vaunuun tai poistu siitä junan kulkiessa. Älä avaa sivuovia vaunun liikkuessa. Vaara vaanii.”

Ensimmäisestä vaunusta, jossa myös ohjaamo sijaitsee, löytyy Matti Hanhisuanto, joka kuvaa puhelimellaan kiinnostuneen oloisena junamatkaa. Käy ilmi, että Hanhisuanto on paluumuuttaja ja asunut lapsuutensa junaradan varrella.

– En ole aikuisiällä käynyt lättähatun kyydissä. Onhan tässä mieletöntä nostalgiaa.

Hän kertoo, että pysäkiltä kotiin oli muutama sata metriä.

– Junamatkustamisesta on hyviä muistoja, jotka nyt tässä kyydissä tulvii mieleen.

Hanhisuanto sanoo junan näyttävän aika lailla samanlaiselta kuin hänen muistikuvissa. Vihreät plyysipenkit hän tosin muistaa nahkaisena.

– Dieselin haju on jäänyt mieleen, hän sanoo.

Turkulainen Anders Järvenpää pitää vanhojen museojunien tunnelmasta. Hän kertoo päätyneensä kuljettajaoppilaaksi ”omasta tahdosta”.
Turkulainen Anders Järvenpää pitää vanhojen museojunien tunnelmasta. Hän kertoo päätyneensä kuljettajaoppilaaksi ”omasta tahdosta”.
Kuva: Juulia Korkiakangas

Ystävällinen junan henkilökunta päästää minut paluumatkan ajaksi ohjaamoon. Olen ensimmäistä kertaa lättähatussa, ja ensimmäistä kertaa myös junan ohjaamossa. Kuljettajan paikalta löytyy Anders Järvenpää, joka on opettelemassa lättähatun ajoa. Järvenpäätä opettaa entinen VR:n kuljettaja Paavo Järvelä. Mutta milloin Järvenpää saa luvan toimia itsenäisesti kuljettajana?

– Aika lähellä varmasti ollaan: se on Paavosta kiinni, Järvenpää sanoo.

Järvenpää painaa vihellintä vartioimattomien tasoristeyksien kohdalla. Viheltimiä on kaksi: karkea ja kimeä. Jälkimmäistä käytetään nimenomaan varoittamaan junan tulosta, ja karkeaa käytetään pysähtyessä. Kuljettajan edessä on liuta muitakin nappeja ja vipuja, jotka näyttävät silmääni alkeellisilta.

– Tässä on myös turvallisuussyistä nykyajan tekniikkaa mukana, Järvenpää korostaa.

Ohjaamosta löytyy myös Raimo Salo, joka toimii tähystäjänä. Tähystäjä toimii kuljettajan apusilminä, ja sen tehtävänä on tarvittaessa osata pysäyttää juna. Opettajana toimiva Järvelä on jäänyt eläkkeelle 13 vuotta sitten, mutta veri vetää edelleen raiteille.

– Nopeudet on toki ihan erilaisia verrattuna nykyjunaan, ja dieselvetureissa on isompi meteli, Järvelä sanoo.

Ohjaamosta löytyy kyltit, joissa kielletään sekä oleskelu ohjaamossa että keskustelu kuljettajan kanssa ajon aikana. Silti Järvelä sanoo lättähatun ajamisessa parasta olevan se, että kyytiläiset tulevat usein juttelemaan kuljettajalle.

– Nykyjunissa ajaminen on yksinäistä hommaa, sanoo Järvelä.

Kuljettajat kertovat, että monet kyytiläiset käyvät kertomassa omia muistojaan lättähatuista.

– Mummut ja papat tuovat paljon lapsenlapsiaan kyytiin.

Rahastaja Pauli Kyllönen (vas.), kuljettajan opettajana toimiva Paavo Järvelä sekä tähystäjä Raimo Salo seurasivat tarkkaavaisina matkan tekoa.
Rahastaja Pauli Kyllönen (vas.), kuljettajan opettajana toimiva Paavo Järvelä sekä tähystäjä Raimo Salo seurasivat tarkkaavaisina matkan tekoa.
Kuva: Juulia Korkiakangas

Ikävä kyllä myös museojunan ohjaamosta näkee vaaratilanteita.

– Ihmisten tasoristeys käyttäytyminen on omituista: ei pysähdytä, vaan mennään holtittomasti ylitse. Saatetaan mennä junan eteen tekemään hölmöyksiä, Järvenpää sanoo.

Hän kertoo nähneensä tilanteen, jossa henkilö ajaa suoraan junan edestä sähköpotkulaudalla lujaa tasoristeyksen ylitse.

– Ihmiset eivät ymmärrä, kuinka vaarallista se on. Jos esimerkiksi kompastuu ja juna tulee, se on henki pois.

Lättähattu Raahen Meripäivillä
Video: Juulia Korkiakangas