Ilkka Koskelalla oli mielipidekirjoituksessaan (RS 18.9) varma näkemys kiinteistöjen sisäilmaongelmien syistä.
Kirjoituksessa on kuitenkin ymmärretty rakenteen hengittävyys hieman väärin. Hengittävyys ei ole sitä, että ilmaa virtaisi seinärakenteen läpi, vaan hengittävyydellä tarkoitetaan seinän pintarakenteen kykyä sitoa sisäilman kosteutta ja kuivattaa sitä vähitellen sisäänpäin. Jos sisäilmaa, joka sisältää aina runsaasti kosteutta, pääsee virtaamaan ulkoseinärakenteen läpi, tiivistyy kosteus seinän sisään ns. kastepisteen kohdalla, ja sillä on tuhoisat seuraukset.
Siitä tosiasiasta ei pääse mihinkään, että terveen ulkoseinärakenteen pitää olla tiiveintä sisäpinnaltaan. Höyrynsulkumuovin arvellaan yleensä olevan se ainoa tiivis kerros seinärakenteessa. Todellisuudessa seinän sisäpinnassa on lähes aina jokin tiivis muovimateriaali. Sen muodostaa joko lateksimaali, lakka tai tapetti liistereineen. Näin ulkoseinän mahdollinen hengittävyysominaisuus on eliminoitu seinän pintakäsittelyllä.
Koneellinen lmanvaihto on Koskelan mielestä energiaa tuhlaavaa ja saasteita sisäilmaan tuovaa. Todellisuudessa juuri koneellisen ilmanvaihdon tehokas lämmön talteenottolaitteisto säästää kallista lämmitysenergiaa joutumasta "harakoille". Ilmanvaihtokoneen tuloilman suodattimet taas estävät ulkoilman epäpuhtauksien pääsemisen sisäilmaan. Perinteisessä painovoimaisessa ilmanvaihdossa ja ikkunatuuletuksessa pääsevät ulkoilman saasteet vapaasti huoneilmaan. Korjattakoon muuten myös hiukan noita käsitteitä Koskelan kirjoituksessa. Ilmanvaihto ja ilmastointi ovat eri asioita.
Lyhyesti sanottuna lämpö- ja kosteusteknisesti toimivan ulkovaipan pitää olla ilmatiivis, ja puhtain sisäilma saadaan koneellisesti. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia.
Home- ja muihin sisäilmaongelmiin pätee sama totuus kuin moneen muuhunkin asiaan, eli että monimutkaisiin asioihin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.
