Moni on puhunut, kuinka vaikeaa on seurata sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiskeskustelua, sotea. Tiedon tulva aiheesta on runsasta, mutta sitä on vaikea istuttaa käytäntöön omalle kohdalle.
Sote-uudistuksen myötä Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä lakkaa olemasta ja palvelut siirtyvät Oulun maakuntahallinnon piiriin. Meidän terveysasemiemme kohtalosta päätetään jatkossa Oulun maakuntahallinnossa, jossa ei ole ensimmäistäkään päättäjää Siikajoen kunnasta.
Soten tarkoitus on tehdä säästöjä. Sairaat ihmiset ovat kalliita. Miten syntyy säästöjä? No, tietenkin palveluja karsimalla. Vähennetään hoitopaikkoja ja pidennetään jonoja, niin väkeä poistuu luonnollisesti pitkistä jonoista. Rahakkaat siirtyvät maksullisiin palveluihin, mutta rahattomat jonottavat jatkossakin.
Ruukin terveysasemasta tulee sotekeskus, vai tuleeko? Valinnanvapaus antaa mahdollisuuden valita sotekeskuksen. Mutta mistä valitset, jos meillä ei ole sotekeskuksia? Maksetaanko matkat, jos valitsen sotekeskuksen Rovaniemeltä?
Palveluseteli antaa mahdollisuuden hakea palvelua yksityisiltä tuottajilta samalla hinnalla kuin millä maakuntakin sen tarjoaisi. Jos palvelu on yksityisellä kalliimpaa, niin välirahan maksaa potilas itse. Näin hän pääsee jonosta tai saa valita mieluisen hoitopaikan. Rahattomalla tätä mahdollisuutta ei tietenkään ole. Rajaukset palvelusetelin jakoon päätetään erikseen jokaisessa maakunnassa. Siis lähtökohtaisesti soten myötä on tulossa eriarvoista hoitoa eri maakunnissa.
Eikä ole sanottua, että kun marssit asiakassetelin kanssa yksityiselle palveluntuottajalle, niin pääset asiakkaaksi tai saat tasapuolista hoitoa. Sote-malli jättää tuottajille mahdollisuuden asiakkaiden valitsemiseen ja yli- sekä alihoitoon. Mistä minä pieni siikajokinen tiedän, olisinko saanut enemmän hoitoa samalla rahalla jossain muualla?
Entä sitten ne vammaiset ja vanhukset, jotka eivät itse pysty tekemään päätöksiä? Tälläkään hetkellä asiakassuunnitelmat eivät toimi riittävän hyvin, vaikka tuottajat ovat julkisia toimijoita. Entä jos tuottajilla on eri näkemys asiakkaan tarpeista? Siikajoen palvelukeskukset keskitetään pahimmassa tapauksessa soten myötä suuriin keskuksiin. Paavolatalo, Mäkelänrinne ja Puistola voidaan myydä yksityiselle toimijalle, joka tyhjentää talot ja siirtää potilaat suurempiin yksiköihin.
On selvää, että se joka aikoo tarjota palveluita tuottaakseen toiminnalla voittoa, antaa asiakkaalle minimipalvelun ja kaikki lisä siihen maksaa. Henkilökunta palvelutalossa menee myös uusiksi. Voittoa tuottavan yrityksen ei kannata palkata kuin minimimäärä henkilökuntaa ja mielellään halvimmalla palkkaluokalla. Keittiöhenkilökunta ulos ja aamuhoitaja puuronkeittoon kuivitusten välissä!
Soten myötä kaikki vanhukset asuvatkin kotona ja, jos eivät pärjää, niin voivat jälleen ostaa lisäpalveluita, mikäli niitä täällä syrjäkylillä joku tarjoaa. Maakunta tarjoaa palvelut säästösyistä maakuntakeskuksissa. Asiakas voi valita, asuuko syrjässä ilman palveluita vai muuttaako tutusta elinympäristöstään lähemmäs palveluita. Jos vanhus tai vammainen ei millään pärjää enää kotona niillä olemassa olevilla palveluilla, jotka vähävaraiset minimissään saavat, voidaan hänet sijoittaa palvelukotiin. Palvelukoti sijaitsee siellä, mihin maakunta on hyväksi katsonut tarjouskilpailun jälkeen sen sijoittaa, vaikka Rovaniemellä.
Sanottakoon vielä lopuksi, että Suomen terveydenhuolto on ollut OECD:n vertailussa kustannustehokasta ja se on aika paljon se. Soten myötä on siis mahdotonta lisätä kustannustehokkuutta tai tuottavuutta merkittävästi ilman, että palveluita heikennetään tai palvelumaksuja nostetaan. Näin ovat myös monet sote asiantuntijat todenneet. Tätä tämä Sote tarkoittaa myös meille siikajokisille. Tästä aiheesta voimme mennä kuulemaan ja kyselemään lisää henkilökohtaisesti, kun maakuntavaltuuston puheenjohtaja Tytti Tuppurainen vierailee avoimessa yleisötilaisuudessa Siikajoen kunnantalolla 21.1 klo 11.