Lu­ki­jal­ta: Onko Raahen ruori rikki?

MIELIPIDE Raahen kaupunki on teettänyt selvityksen tavoitteena organisaation optimointi Raahen kokoiselle kunnalle maakuntauudistuksen jälkeiseen tilanteeseen. On erikoista, että organisaatiomylläystä maakuntakytkyllä Raahen kaupunginhallituksen- ja valtuuston esityslistoilla yhä roikotetaan, vaikka Suomessa ei ole voimassaolevaa maakuntalakia.

Maakuntahallinto toteutuakseen vaatisi valtiosääntömuutoksen perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Parlamentaarisissa demokratioissa perustuslainsäätämisjärjestys on tarkoituksellisesti vaikeutettu, jotta kapean kannatuksen, hetken huuman poliittiset hullutukset eivät mene läpi. Sipilän hallitus maakuntia puuhasi osana sote-uudistusta, mutta esitys odotetusti kaatui ja hallitus erosi. Raahen hallintoa pahimmassa tapauksessa harkitsemattomasti ajetaan samaan umpisolmuun, kuin mihin Sipilän hallitus hirttäytyi. Kaupungin organisaatiohan on jo niin rampa, ettei pysty optimaalisesti hakemaan valtionosuuksia toimintojensa tueksi.

Optimiorganisaatioselvityksen taustaksi ostettiin konsulttityö Kuntamaisema Oy:ltä. Organisaatioselvitys on mahdollista tehdä myös sisäisesti virkatyönä, mutta se edellyttäisi johdon omaa näkemystä. Jotta säästötoimet näyttäytyisivät kaupunkilaisille oikeutettuina, se edellyttäisi johdon omaa esimerkkiä. Verovaroista maksettu kallis autohankinta yhden johtajan käyttöön ei osoita tyylitajua julkishallinnon organisaatiossa, kun Raahen kouluilla lasketaan kynien, kirjojen ja ruoan ja vanhuspalveluissa käsiparien riittävyyttä. Periaatteellinen kysymys johdon työsuhde-eduissa on, että etua saa tuloksista ja saavutuksista. Meriitit puuttuvat. Kaupungin muuttotappio jatkuu, eikä verokertymä kasva. Liberalistisessa markkinatalousmaa USA:ssa yritysten kannustimiin jo sovelletaan roll-back-mallia: jos johto jää tulostavoitteista, ne peritään takaisin.

Kaupungin edellinen organisaatiouudistus tehtiin kolmisen vuotta sitten. Eikö visio kantanut tätä pidemmälle? Koululaisen äitinä mietityttää henkilöstön jaksaminen loputtomassa ja tempoilevassa hallintohimmelihöykytyksestä. Optimihankkeen heikkoutena myös on, että lapsiystävällisyyttään mainostava Raahen kaupunki ei ole nähnyt tarpeellisena perheille suunnattua kouluverkkotarvekartoitusta. Sanat ja teot eivät käytännössä kohtaa. Perheet ovat oman arkensa parhaita asiantuntijoita, eivät tie sonnalla Raaheen kulkevat konsultit tai hallintobyrokraatit. Suomessa sentään on kuntia, joissa kaupunkilaisia jo osallistetaan päätöksentekoon korvamerkittyjen budjettivarojen käytössä.

Konsulttiselvityksen tasosta kertoo sen osa-analyysi, joka yleisten liikennemäärien perusteella hahmotteli Lidlin tontin optimaaliseksi paikaksi keskustan uudelle alakoululle. Siis yhden Raahen vaarallisimmista risteyksistä! Loogisen ajattelun ristiriita näkyy myös mallissa, että yhtäältä todetaan kaupungilla olevan liikaa kustannuksia aiheuttavia rakennuksia, tyhjiä seiniä, joista pitäisi päästä eroon, ja toisaalta esitetään valtavia, miljoonien eurojen rakennushankkeita suhteellisesti pienten säästöjen vuoksi.

Hallintohenkilöstön osalta uudistus esittää säästöjä hallinnon keskittämisellä yhteen toimipisteeseen. Kun henkilöstöä on kokonaisuudessaan noin 1 000, arviolta 10 prosenttia on hallintoväkeä eri toimialojen alla. Näin isolle nuppiluvulle vapaata tilaa löytyisi vain Kummatti Oy:n tyhjistä kerrostaloista. Selvitys olettaa työtekijät staattisesti paikoilleen, eikä huomioi nykyteknologian paikasta riippumattomia työmenetelmiä. Kansainvälisten kriisialueiden operaatioiden kokemukseni mukaan hallinnon keskittäminen harvoin luo säästöjä: toiminnot sijoitetaan lähelle avuntarvitsijoita. Kun valvoin YK:n aseriisuntaohjelmaa Liberiassa ja hieroin Norsunluurannikon rauhansopimuksen yksityiskohtia, paperiton toimisto kulki viidakossa mukana läppärissä ja puhelimessa.

Kouluverkon toimipaikkojen vähentämistä perustellaan säästöillä siivouksessa. Tämä on kokonaiskuvassa lillukanvarsia. Raahen koulut siivotaan perusteellisesti vain kerran vuodessa kesäisin, kouluvuoden aikana tyhjennetään roskiksia ja poistetaan näkyvät roskat. Yhdestä nollaan on yhtä lyhyt matka kuin loikka matolta lattialle.

Todellinen ongelma on Raahen kaupungin kiinteistöjen, mukaan lukien koulut, alimitoitettu huolto. Keskuskoulun iso remontti tehtiin viimeksi 1987. Vanha vinttikerros on otettu opetuskäyttöön. Katto eristettiin ja vintille asennettiin ilmanvaihtoputket. Putket jäivät liian lyhyiksi, eristeet katossa koteloimatta. Ilmanvaihto puhaltaa eristepölyä sisäilmaan aiheuttaen oireilua lapsille ja henkilökunnalle, vintti on usein kuuma ja tunkkainen. Koulujen koneellinen ilmanvaihto sammutetaan iltaisin ja loma-aikoina, kauhtuneet verhot roikkuvat ikkunoissa vuosia ilman pesua.

Mikä järki olisi investoida miljoonia uusiin kouluihin, kun kaupunki kipuilee entistenkin ylläpidossa? Mistä rahat opetussisältöihin, kun jo nyt joillakin kouluilla oppikirjoja on vain puolelle luokka-asteelle ja kirjoja luetaan vuorolukuna?

Raahen keskustassa olisi kustannustehokkaampaa hyödyntää ja huoltaa olemassa olevat tilat nykyistä paremmin. Keskuskoulu raikastuisi 1–2 miljoonan euron remontilla, kymmenesosalla uuden koulun hinnasta. Ei kaupungin keskustassa edes ole riittävän isoa tonttia Antinkankaan monitoimitalon kokoiselle koululle.

Miksei Keskuskoulu voi säilyä keskustassa asuvien pienimpien alakoululaisten turvallisena lähikouluna? Se on sijainniltaan kätevä, lähellä uusia asuinalueita, joihin perheitä on asettunut. Pikkukoululaisten päivät ovat lyhyitä, Musiikkiopisto jo nyt käyttää Keskuskoulua iltapäivisin ja iltaisin. RPKK tai Merikadun koulu voisi toimia varaventtiilinä teini-ikäistyvien 5–6-luokkalaisten vaiheistetussa siirtymisessä kohti yläkoulua. Pääkirjaston laadukkaat tilat, aineistot ja tiedonhakumahdollisuudet olisivat lähellä uuden opetussuunnitelman ilmiöpohjaisen oppimisen tueksi. Jos lukiolaisten määrä romahtaa ennustetusti 15 vuodessa, uuden yhtenäiskoulun rakentaminen keskustaan olisi järjetöntä rahanhukkaa.

Optimiorganisaation kouluverkkouudistuksen kulmakivenä on yhtenäiskoulut. Oulussa yhtenäiskoulumalli on käytössä, eikä tilanne mairittele. Kaleva-lehti uutisoi Oulun koulujen väkivaltaisuudesta: poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyt ovat lisääntyneet alaluokilla, yläluokilla paljastuvat väkivaltatapaukset ovat yhä raaempia, koulupoliisit joutuvat lähes viikoittain puuttumaan Oulun peruskoulujen väkivaltatapauksiin. Pienetkin lapset saattavat hakata toisiaan nyrkillä naamaan ja potkia päähän, kertoo Kaleva. Tätäkö päättäjät haluavat myös Raaheen?

Kun muutin Norsunluurannikolta Suomeen, tärkein päätökseeni vaikuttanut tekijä Raahen asettumisessa oli Keskuskoulu lähikouluna. Minulle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä takaisin New Yorkiin, mutten pitänyt vaihtoehtoa hyvänä silloin alle kouluikäiselle tyttärelleni, koska miljoonakaupungissa edes teini-ikäinen ei voi liikkua yksin. Olen käytännön esimerkki, kuinka inhimillisen kokoinen kaupunki ja turvallinen lähiympäristö toimivat lapsiperheen veto- ja pitovoimatekijänä. Yhtälössä isovanhemmat voivat olla arjessa mukana kaupantekijäisinä.

Paikallisidentiteetin- ja historian kannalta olisi ajattelematonta poistaa koulukäytöstä pisimmillään yli 100 vuotta toimineet Keskuskoulu ja kyläkoulut. Monessa perheessä lapset ovat aloittaneet koulutiensä samoilla kouluilla sukupolvien ajan.

Antinkangas uutena kouluna houkuttelee jo alakoululaisia aiempaa laajemmalta alueelta, erityisesti englanninkielisen opetuksen käynnistyttyä. Tyttäreni kävi alakoulun ensimmäiset viisi vuotta Keskuskoululla. Tänä syksynä hän vaihtoi Antinkankaan enkkuluokalle ja viihtyy uudessa koulussa. Enkkuluokilla on pitkään Raahessa asuneiden perheiden lisäksi kansainvälisten perheiden lapsia sekä lapsia, joiden perheen vakituiseksi asuinpaikaksi koulun ansiosta valikoitui Raahe Oulun sijasta.

Sekoilut Kittilässä ovat hyvä esimerkki pikkukunnan paikallispoliitikkojen tunkkaisesta itseriittoisuudesta. Kittilän asioita pohditaan jo oikeusasteissa. Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää Suomen Kuvalehden haastattelussa kommentoi taannoin Kittilän kuntapäättäjien toimia seuraavasti: ”Näin oikeusvaltion perusta murene. Virkavastuulta putoaa pohja ja hallintomme kruununjalokivi, hyvän hallinnon vaatimus, menettää merkityksensä. Kaikki tämä lakaistaan tunkiolle.”

Huono hallinto ei ole verovaroin ylläpidetyn kaupunkiorganisaation sisäinen asia vaan heikentää Raahen kiinnostavuutta työpaikkana, investointi- ja asuinkohteena. Eivät korruptoituneet heikon hallinnon valtiotkaan investointeja houkuttele. Onko tämä Raahen tie?

Sari Nurroraahelaisen koululaisen äiti