Lukijalta
Mielipide

Lukijalta: Suomen ainutlaatuinen kieli on koetuksella

MIELIPIDE Ei millään voi pitää kielen rikastumisena sitä, että jotkut tutut ilmaisut ovat saaneet aivan toisenlaisen ja ristiriitaisen merkityksen.

Esimerkiksi sää on muuttunut keliksi, putoaminen tippumiseksi ja puuttuminen uupumiseksi.

Kesän alkupuolella MTV:n uutisten toimittaja kertoi kesätyöntekijöitä uupuvan huomattavan paljon. Tuon perusteella tuntui surulliselta, kun kesätyöntekijät väsyvät ja uupuvat jo heti työnsä alussa.

Sitten selvisi, että kyse onkin kesätyöntekijöiden puuttumisesta. Toimittaja ei vain tuntenut sellaista sanaa kuin puuttuminen. Missään nimessähän puuttuva ei voi olla uupunut.

Kun on puhe säästä, monet puhuvat kelistä. Säähän on ilmakehässä vallitseva paikallinen olosuhde, eli matala- tai korkeapaine, pouta tai pilvinen tai sateinen. Keli taas on tienpinnassa tai ladulla vallitseva olosuhde, eli liukas tai pitävä. Tuntuisi hullulta sanoa, että kylläpä oli kirkas ja kylmä keli, mutta tiellä oli inhottavan liukas sää.

Ja sitten tuo tippuminen ja putoaminen. Tippua-verbihän on aina tarkoittanut nesteen tipahtelemista pisaroina. ”Räystäät tippuvat” ja ”tippuu, tippuu torvesta tippuu,…tämän kylän reiluille hessuille, vaan ei vallesmannille”. Näin se oli pontikankeiton aikoihin.

Nyttemmin tuota tippumista on ryhdytty käyttämään hyvinkin raskaiden esineiden putoamista kuvaavina, kuten isojen lentokoneiden ja kaikenlaisten raskaiden kappaleiden putoamisissa. On kyllä melkoinen ero vesipisaran ja jumbojetin putoamisessa.

On arveltu, että nämä erot johtuisivat eri murteista, mutta tuskin siinä on selitys. Käsitykseni on, että tämä kaikki vain johtuu nykyajan rehvakkaasta sanankäytöstä, jolla halutaan ilmaista asioita rempseämmin. Muistan illan jo monia vuosikymmeniä sitten Oulun lentoasemalla, kun lennoiltaaan palanneet harrastajalentäjät kertoivat ylhäällä olleen ”kuoppaisen kelin”.

Kaikin mokomin, puhuttakoon kansan kesken vaikka millä termeillä, sillä hersyvä ja värikäs sanankäyttö on mitä parhainta viihdettä, mutta toimittajien ja muiden julkisuuden henkilöiden kyllä pitää puheissaan pysyä tiukasti oikeakielisyydessä, siilä julkinen esimerkki tarttuu helposti.

Ei liene varaa tämän pienen pienen kansan ainutlaatuisen kielen vahingoittamiseen, sillä sitä uhkaa jo nyt vierasperäisten ilmaisujen tulva. Tällä menolla ehkä vielä joskus joudutaan tilanteeseen, jossa on päätettävä, onko Suomen virallinen kieli englanti, vaiko pahasti alkuperästään muuttunut suomen kieli. Julkisuudella on tässä asiassa suuri vastuu. Toimittajilla näköjään olisi syytä olla työvarustuksessaan Nykysuomen sanakirja.

Osmo LeinonenRaahe