Työelämä on muuttunut viimeisten vuosien kuluessa paradoksaalisesti. Suomalaiset tekevät lyhyempää työpäivää, kuin aikaisemmin, mutta työhyvinvointi huononee entisestään. Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että työstä puuttuu työn imu ja sen mielekkyys. Valtaosaltaan ihmiset ovat tyytyväisiä työhönsä, mutta kokevat kiireen haittaavan työn tekemistä kunnolla valmiiksi. Tästä puolestaan aiheutuu stressitekijöitä, jotka saattavat johtaa työuupumukseen. Muutospaineinen yhteiskuntamme vaikuttaa siis monella tavalla kansalaisten arkielämään. Huomion arvoista on oivaltaa, kuinka hyvin kehittynyt kaupankäyntiä ohjaava teknologia saattaa sekoittaa koko kaupankäynnin, joka on nykyään hyvin automatisoitunutta. Elämme teknologian eräänlaista kulta-aikaa, joka tarjoaa mittaamattomat mahdollisuudet viestintä- ja talousmaailmassa. Työhyvinvointia ajatellen teknologian nopea kehitys lisää kuitenkin työntekijän vastuuta ja vaatii työntekijältä jatkuvaa kouluttautumista uusien käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen käyttöönotossa.
Tulospaineet ja uupumuksen pelko viestittää entistä suuremmasta työn rasittavuudesta. Julkisella sektorilla voidaan huonommin, kuin yksityisellä. Toisaalta taas yksityisellä puolella tiedonkulku on huonontunut ja muutokset saattavat ilmaantua yllättäen. Julkisella sektorilla juuri kiire ja liian pienet henkilöstömäärät sekä epävarmuus tulevasta ovat jatkuneet aina 1990-luvun lamasta alkaen. Hyvinvointiyhteiskunta on yleisnimi lukuisille toisiinsa tukeutuville järjestelmille, joiden keskeinen tehtävä on laannuttaa epävarmuutta. Toisaalta taas hyvinvointivaltio-ohjelmissa on talouskansalaisen hyvän elämän mittariksi ajateltu rationaalista itse itsestään huolehtimista. Epävarmuustekijät tulevasta liittyvät työn ja muun elämän välisen rajan hämärtymisestä, jolloin työntekijän täytyy uhrata myös vapaa-aikaa päästäkseen tavoiteltuun tuloksiin. Turvallisuustekijät ja hyvät sosiaaliset olot ovat olleet suomalaisille tärkeitä ja kyky sietää epävarmuutta puolestaan heikkoa. Näin ollen jatkuvat muutokset työorganisaatiossa ovat tuottaneet epämääräisen uhan tunteen.
Turvallisuustekijöillä on merkittävä vaikutus ihmisen arkielämään, jossa työelämällä on keskeinen osa. Ei liene pois suljettu ajatus, millaisia muutoksia virheitä sietävä järjestelmä saattaa aiheuttaa vuosien kuluessa. Pystyykö hyvin kehittynyt teknologia toimimaan aiheuttamatta jo maailmalla tapahtuneita mullistuksia ja katastrofeja? Teknologian kehityksestä huolimatta yksikin pieni virhe saattaa aiheuttaa mittaamattomat romahdukset talousmarkkinoilla. Katastrofin laajuus riippuu siitä, minkälaiseen toiminnan ketjuun virhe kohdistuu ja millä tavalla se kertautuu. Nykymaailma on hyvin riippuvainen rahoitusmarkkinoista, jolloin kyseisellä ilmiöllä on välitön vaikutus miljoonien ihmisten arkielämään ja hyvinvointiin. Tämä vaikutus nivoutuu kiinteästi myös työelämään, jossa teknologian tuntemus on lähes välttämättömyys työssä selviämiselle globaalissa yhteiskunnassa.
Katastrofit tuovat esiin institutionaalisia sekä teknologisia riippuvaisuuksia, joiden varaan elämänmuotomme perustuu. Arvaamattomia saattavat olla myös eri työorganisaatioiden vaikutukset kilpailupaineisiin. Lienee organisaatiokohtaista, kuinka kilpailupaineet voivat muuntua epävarmuuksineen toivottomuudeksi tai toimivuudeksi. Menestyvä työorganisaatio toimii pitkäjännitteisesti ja tavoitteellisesti. Huonoissa organisaatioissa ongelmat yksilöidään, eikä niitä kohdata yhteisinä. Tällöin henkilöstö pyrkii varomaan antamisen ja saamisen tasapainon järkyttämistä ja töiden epätasapuolista jakautumista. Tämä puolestaan vie voimavaroja työn tekemisestä oman aseman turvaamiseksi ja tulevaisuuden ennakoimiseksi.
Kokonaisuudessaan hyvinvoinnin välitykset, kokoonpanot ja infrakstuuri, joka muodostuu eri palveluista ja rakenteista mahdollistaen yhteiskunnan toiminnan ovat itsessään merkittäviä käsitteitä, joiden avulla voidaan suunnata huomio epävarmuuden talouteen muutospaineisessa globaalissa maailmassa. Hyvinvointi itsessään on pyrkimystä tuottaa ihmiselle fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, emotionaalista ja hengellistä hyvää oloa, jossa työhyvinvointi näyttäytyy haasteellisena tulevaisuuden visioissa.
