Kielosaaressa, Pyhäjoen rannalla porisee vanha muuripata. Vaaleanruskeaa nestettä hämmennetään isolla puumelalla. Padan vieressä ruisjauhoja sekoittuu veteen ja seos kaadetaan muuripataan. On aika keittää punamultaa.
Ennen niin yleinen tapahtuma on nykyään harvinaista herkkua. Öljyvärit ovat syrjäyttäneet punamullan, vaikka vanhalla perinteellä on etunsa. Se on halpaa, kestävää ja luonnonmukaista.
Pyhäjoen kotiseutuyhdistys keittää punamultaa joka vuosi. Yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Pyhäluoto muistelee, että ensimmäisiä keitoksia tehtiin jo parikymmentä vuotta sitten Annalan museopihassa. Niillä myös maalattiin museon rakennuksia.
Nyt kotiseutuyhdistyksellä on käytössään muuripata, joka saatiin viime kesänä lahjoituksena. Myös keittopaikka on uusi. Maisema ei voisi olla idyllisempi: taustalla ovat vanha museosilta ja Pyhäjoen kuohut.
Maalin keitto vaatii kärsivällisyyttä. Ensimmäiseksi vesi lämmitetään padassa ja siihen sekoitetaan rautasulfaattia eli vihtrilliä. Tämä parantaa värin pureutumista puuhun ja toimii homeenestoaineena.
Ruisjauhot sekoitetaan kylmään veteen ja niistä syntynyt velli kaadetaan pataan. Seosta keitetään kolmisen tuntia ja sitä pitää sekoittaa koko ajan, ettei se pala pohjaan.
Seuraavaksi keitokseen lisätään väri. Keltainen ja punainen pigmentti löytyvät luonnosta valmiina. Punaista väriä on kahta eri sävyä: Falunin punainen ja Italian punainen. Pyhäjoella keitetään juuri Falunin punaista.
Pyhäluodon apurina toimii yhdistyksen sihteeri Marko Vaarala. Hän kertoo, että punamultaa ostavat kaikenlaiset ihmiset joilla on siihen tarvetta. Myös nuoret ovat kiinnostuneita käyttämään vanhanaikaista maalia.
Maalia valmistuu toistasataa litraa, mutta siitä on jo varattu 80 litraa.
–Olisin tarvinnut maalia omaan käyttööni, mutta luulen, ettei tästä jää yhtään, Pyhäluoto miettii.
Punamullan keitto herättääkin kiinnostusta ohikulkijoissa. Vähän väliä joku pyöräilijä poikkeaa katsomaan muuripadan keitoksia.
Maaliin lisätään vielä rasvaa. Yleensä siihen käytetään pellavaöljystä valmistettua vernissaa, mutta Pyhäjoen maaliin laitetaan tällä kertaan hylkeen traania. Säilöntäaineeksi punamultaan voi vielä lopuksi lisätä suolaa.
Keiton hämmennystä seuraamaan tullut Pyhäluodon äiti Aino Pyhäluoto kertoo, että hän muistaa vielä kuinka hänen vaarinsa keitti punamultaa saunanpadassa. Aikaa on kulunut kahdeksankymmentä vuotta, mutta talon maalipinta on kestänyt tähän päivään saakka.
–Punamullalla maalattua pintaa ei tarvitse maalata niin usein kuin öljymaaleilla. Tällä pääsee paljon helpommalla. Voisi sanoa, että huoltovapaa, Päivi Pyhäluoto nauraa.
