Me­ren­kä­vi­jän koti oli tuu­len­suo­jas­sa

Tauvolaiset merenkulkijat ovat osanneet aikoinaan löytää suojaisan paikan kodillensa. Vaikka meri möyrysi kivenheiton päässä, tuvan nurkkia ei päässyt tuuli tuivertamaan.

Perinnepiha on rakennettu mahdollisimman esteettömäksi. Koko piha-alue on laatoitettu ja terasseille sekä kokoustiloihin ja ravintolaan pääsee pyörätuolilla. Ravintolan seinät on verhoiltu tuppeensahatulla haapalaudalla. Järeät tukit ovat kasvaneet Siikajoella, jossa ne myös sahattiin. Viimeistelyhionta tehtiin Louhualla. Tauvon Luotsipiha on kotiseutumiehen paratiisi. Vesa Ojanperä tuntee Luotsipihan menneisyyden. Vanha sauna on kokenut ja nähnyt paljon. Myös sen, kuinka rantaviiva vetäytyy vuosi vuodelta yhä kauemmaksi.
Perinnepiha on rakennettu mahdollisimman esteettömäksi. Koko piha-alue on laatoitettu ja terasseille sekä kokoustiloihin ja ravintolaan pääsee pyörätuolilla.
Perinnepiha on rakennettu mahdollisimman esteettömäksi. Koko piha-alue on laatoitettu ja terasseille sekä kokoustiloihin ja ravintolaan pääsee pyörätuolilla.
Kuva: Tuulikki Nousiainen

Ajan patinoiman Tauvon Luotsipihan rakennukset lekottelevat alkukesän auringonpaisteessa. Rauha on rikkumaton. On vain meren kohinaa ja linnunlaulua. Vielä toistaiseksi tämä on kohde, johon ei opasta yksikään tienviitta.

Luotsipiha on yllättävän lähellä kalasatamaa ja uimarantaa. Harmaat hirsipinnat ja hillityn sävyiset huopakatot sulautuvat ympäristöönsä niin etevästi, ettei ohikulkijan katse niihin tartu. Se on tarkoituskin. Luonnon kanssa on eletty käsi kädessä aikojen alusta asti, ja tätä periaatetta ovat halunneet kunnioittaa myös pihapiirin kunnostajat.

Luotsipiha on kunnostettu Tauvon kantatiloihin kuuluvan Haikaran kalastajasuvun kotitanhuville. Asuinrakennuksen lisäksi pihapiirissä on perinneaitta, pienempi piha-aitta sekä pihasauna.

Laaja, omakotitalon kokoinen ulkoterassi on sijoitettu pirtin ja saunan kulmaukseen ja se jatkuu perinneaitan merenpuoleisella sivustalla rakennuksen koko pituudelta.

Kunnostustyössä on haluttu säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakenteita ja yksityiskohtia. Alkuperäistä esineistöä on tallella paljon. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa pirtinpöytä, jossa on irrotettava kansi. Leipomispäivänä emäntä kiepsautti kannen ympäri ja leipurin työpöytä reunuksineen oli käyttövalmiina.

Nykyajan mukavuuksista ei ole kuitenkaan tingitty. Hätkähdyttävin esimerkki on perinneaittaan sijoitettu keittiö. Kun avaa harmaapintaisen ulko-oven, suorastaan häikäistyy. Aitta kätkee sisällensä nykyaikaisen laitoskeittiön valkoisine kaakeleineen.

Mutta kuka täällä kokkaa? Luotsipihaa hallinnoivan Hirsi-säätiön hallituksen jäsen Vesa Ojanperä kertoo, että paikan viimeistelytyöt ovat vielä kesken. Loppusuoralla kuitenkin jo ollaan.

– Vuoden 2020 aikana Luotsipihan palveluita aletaan markkinoida. Tauvoon voi tulla pitämään kokouksia ja perhejuhlia. Myös erilaisten luontoleirien pitämiseen paikka soveltuu hyvin.

Kun selailee talon vieraskirjaa, niin juhlia, kokouksia ja leirejä täällä on jo pidettykin. Paikkakuntalaisten muistissa ovat myös kotiseutupäivät, joita kokoonnuttiin viettämään muutama vuosi sitten. Vesa Ojanperä, joka tunnetaan Siikajoella aktiivisena kotiseutumiehenä, innostuu silminnähden.

– Kotiseutuyhdistyksen toiminnan kannalta tällainen paikka ja miljöö ovat parasta mitä kuvitella saattaa. Sekä Hirsi-säätiöllä että kotiseutuyhdistyksellä on samansuuntaiset tavoitteet. Vanhaa maaseutukulttuuria ja perinteitä halutaan vaalia.

Kun siirtyy keittiöstä kokoustilojen puolelle, ajanratas kiepsahtaa jälleen vuosisadan, kaksikin, tällä kertaa taaksepäin. Kodikkaan tuvan seiniä peittävät raakalaudat ja ikkunoihin on ripustettu vanhan ajan kalaverkkoja tuohisine kopeksineen ja kiveksineen.

Kives-sana ei tässä tapauksessa viittaa miehisiin sukukalleuksiin, vaan kyse on verkon painoista, jotka valmistettiin tuohesta ja kivistä. Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen mukaan termi on huomattavasti vanhempi ja laajemmalle levinnyt kuin sanaan nykyisin kytketty miehinen merkitys. Kopekset olivat kiveksien kivettömiä versioita ja ne kiinnitettiin verkon yläosaan.

Seinälle on koottu vanhoja valokuvia Tauvon entisiltä ajoilta. Keskeisellä paikalla on kuva ryhdikkäästä miehestä virkapuvussansa.

– Hän on tämän tilan asukas Johan Haikara. Hän syntyi vuonna 1845 ja hänestä tuli Tauvon luotsinvanhin vuonna 1885, Vesa Ojanperä taustoittaa.

fakta

Tauvon Luotsipiha

Siikajoen kunta osti vuonna 1998 kalastaja Olavi Haikaran kotitilan rakennuksineen ja tontteineen. Tuolloin Siikajoelle haviteltiin asuntomessuja.

Vuonna 2008 Haikaran tila siirtyi oululaisen liikemiehen Eero Tiikkalan omistukseen. Tiikkala on syntynyt Siikajoen Pesiön kylällä.

Vuonna 2009 Tiikkala perusti Hirsi-säätiön yhdessä siikajokisen Kalevi Kiviniityn ja oululaisen Heikki Hirvosen kanssa.

Säätiö kunnostaa ja ylläpitää Eero Tiikkalan lahjoittamaa Luotsipihan perinnepihaa rakennuksineen. Rakennuksissa ja varustuksissa on esillä tauvolaista kalastus- ja luotsausperinnettä.

Luotsipihassa on perinneaitta, jonka keskellä on laitoskeittiö ja molemmissa päissä kokoustilat. Yläkerrassa on omalla sisäänkäynnillä kaksi leirikäyttöön soveltuvaa makuutilaa 10 hengelle.

Asuinrakennuksessa on pirtti, keittokomero, sauna ja kaksi makuuhuonetta.

Myös pienessä piha-aitassa on yöpymistiloja sekä varastotilaa.

Tauvon luotsiasema perustettiin vuonna 1871. Ennätys luotsausten määrässä saavutettiin vuonna 1877, jolloin oli 25 luotsauskertaa.