Mie­li­pi­de: Hii­li­nie­lut ja luonnon mo­ni­muo­toi­suus

Viime aikojen keskustelu hiilinieluista ja metsien vuotuisien hakkuiden määristä kulkee vastakkainasettelun latuja.

Jos keskusteluun nostetaan vuotuisten hakkuiden vähentäminen, niin tämä tulkitaan Suomen metsätalouden alasajona tai yksittäisten metsänomistajien sorsimisena.

Hiilinielujen lisääminen tulkitaan tahallisesti väärin. On päivän selvää, että taimikot kasvavat nopeammin ja sitovat hiiltä nopeammin, mutta vanhemman metsän hiilensidontakyky on myös merkittävä, ja lisäksi hiilidioksidi on tallessa vanhojen puunrunkojen solukoissa. Kun taas taimikko saavuttaa saman hiilidioksidimäärän vasta kymmenien vuosien päästä. Ei ole sama asia taimikon odotettu hiilensidontamäärä ja jo aikuisiän saavuttaneen metsän hiilensidontamäärä.

Koska ilmastonmuutoksen aikakaudella jo kymmenen vuoden aika on katastrofaalinen aikajänne, on tämä syytä huomioida metsien hyödyntämisessä.

Asiat suhteellistuvat, kun otetaan huomioon metsänhoitotapa, puutuotteiden hyödyntäminen ja uusien metsien istuttaminen hiilinieluiksi esimerkiksi joutomaille.

Avohakkuiden ja jatkuvan kasvatuksen eli erirakenteisen metsän tuottama hiilidioksidikuorma ja hiilinielukyky ovat eri asia, vaikka puuta hakattaisiin sama määrä.

Avohakkuiden ja mahdollisten laikutusten jälkeen maaperästä vapautuu hiilidioksidia sekä muita ravinteita. Lisäksi luonnon monimuotoisuus köyhtyy.

Monimuotoinen luonto on tehokkaampi hiilinielu kuin yksipuolinen luonto.

On turhaa syytellä toisten puolueiden näkemyksiä metsien käytöstä, tärkeää on löytää yhteisymmärrys.

Vanhan viisauden mukaan yhteinen uhka yhdistää ja tällä kerralla se on ilmastonmuutos. Ihmisten on pakko ajatella pidemmälle kuin vain oman elinpiirinsä päähän.

Suomen hiilinielut ovat hyvällä mallilla, mutta parantamisen varaa on. Metsänhoidon uudistaminen kestävämmälle tasolle kuuluu Suomen velvollisuuteen metsäjättinä ja näyttää esimerkkiä kestävästä metsätaloudessa, joka rikastuttaa ja monipuolistaa ekoyhteisöä silti vaarantamatta metsää elinkeinona.

Veli-Matti Mathlin