Mainos: Lataa Raahen Seutu -so­vel­lus ja lue uu­tis­vir­taa pu­he­li­mes­sa tai tab­le­tis­sa - ohjeet tästä

Mikael Jung­ner: Työ­elä­mä tar­vit­see nyt ja tu­le­vai­suu­des­sa entistä enemmän em­pa­tiaa, työs­sä­op­pi­mis­ta ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta

Raahen tulevaisuusseminaarissa pohdittiin muun muassa, miten tulevaisuudessa tehdään töitä ja miten energiamarkkinat kehittyvät.

Raahesalissa pidetyn tulevaisuusseminaarin jälkeen Mikael Jungnerille ja muille puhujille sekä kuuntelijoille tarjottiin kakkukahvit.
Raahesalissa pidetyn tulevaisuusseminaarin jälkeen Mikael Jungnerille ja muille puhujille sekä kuuntelijoille tarjottiin kakkukahvit.

Kun maailma muuttuu monimutkaisesta kompleksiseksi, vanhat työelämän mallit eivät enää toimi. Palasissa toimiva liukuhihna-ajattelu on hylättävä ja otettava käyttöön uudet tavat tehdä työtä ja ratkaista ongelmia. Näin sanoi lauantaina Raahessa tulevaisuusseminaarissa puhunut viestintätoimisto Kreab Oy:n toimitusjohtaja Mikael Jungner.

Fordin autotehtailla 1900-luvun alussa huippuunsa kehitetty liukuhihnatyöskentely paransi tuottavuutta moninkertaisesti. Jokainen työtehtävä oli standardisoitu ja työtehtäviin kouluttamiseen ei mennyt paljon aikaa.

–Suuri hyppy ihmiskunnalle, mutta aika ikävä ihmiselle.

Kompleksisessa tai, kuten Jungner sanoi, himomonimutkaisessa maailmassa tarvitaan hajautettujen työtehtävien sijaan ihmisten välistä vuorovaikutusta, jotta eteen tulevat ongelmat saadaan ratkaistua. Yhä monimutkaisemmaksi menevässä maailmassa asioilla on syy–seuraussuhteita, mutta niitä ei voi nähdä etukäteen, Jungner sanoi.

Syy–seuraussuhteet on mahdollista nähdä vasta jälkikäteen. Jälkeen päin monet asiat näyttävätkin itsestään selviltä.

Vanhan ajattelun mukaan hyvä työntekijä on ahkera, osaava ja tottelevainen. Uusi työelämä tarvitsee Jungnerin mielestä oma-aloitteisia, intohimoisia ja luovia työntekijöitä, ja heitä tarvitaan organisaation kaikilla tasoilla. Ennen työelämä oli tarhattujen jänöjen maailma. Nyt säännöllisestä ja turvallisesta maailmasta pitää Jungnerin mukaan opetella pois.

–Se on helppoa nuorille, mutta vaikeaa vanhoille.

Uuden työelämän vaatimukset Jungner tiivisti kolmeen. Tarvitaan empatiaa, vuorovaikutusta ja työssäoppimista. Kun valmiita vastauksia ei ole, opettelu tapahtuu kokeilemalla erilaisia asioita. Opitut asiat täytyy myös kertoa muille.

Jungnerin lisäksi Minne mennään, Suomi? -tulevaisuusseminaarissa olivat alustamassa energiatutkija, taloustieteilija Maria Kopsakangas-Savolainen Martti Ahtisaari Instituutista, everstiluutnantti Mika Seppä ja työelämän kehittäjä, kasvatustieteilijä Sonja Strömsholm.

Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa tutkimusprofessorina toimiva Kopsakangas-Savolainen puhui energiamarkkinoiden tulevaisuuden haasteista.

–Energiatalous on murroksessa. Siihen on kolme syytä.

Kopsakangas-Savolaisen kolmen kohdan listalla ensimmäisenä oli ilmastonmuutos. Maapallon keskilämpötila on noussut selvästi 1850-luvulta lähtien.

–Suomen keskilämpötila on noussut 2,3 astetta.

Joulukuiden keskilämpötila on noussut jopa viitisen astetta.

Toinen keskeinen energiatalouden murroksen syy on fossiilisten polttoaineiden pienenevät varannot. Hiilidioksidipäästöt ovat lähes kaksinkertaistuneet 1990-luvulta. Päästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat nyt ja tulevaisuudessa keskeisiä asioita.

–Tavoite on suunnaton. Haaste on valtava.

Kolmas murroksen syy on teknologinen kehitys. Kopsakangas-Savolainen sanoi esimerkiksi, että yksityiset kotitaloudet eivät ole jatkossa pelkästään energian kuluttajia, vaan ne voivat olla myös energian tuottajia. Jos kotitaloudet eivät esimerkiksi tarvitse kaikkea käytössään olevien aurinkokennojen tuottamaa energiaa, ne voivat myydä ylimääräisen markkinoille.

–Välillä tuotetaan ja välillä kulutetaan.

Kopsakangas-Savolainen sanoo, että energiamarkkinoita leimaa tulevaisuudessa joustavuus.

Seminaarin päättäneen paneelikeskustelun lopuksi alustajat jakoivat ajatuksiaan siitä, kuinka empatiaa voi kehittää. Jungner kertoi opetelleensa eroon liian terävästä kielestään kuvittelemalla keskustelukumppaninsa viisivuotiaaksi.

–Kuka nyt lapselle haluaisi sanoa pahasti?