Mikko Pyhälä jätti kaiken muun ja kir­joit­ti kirjan Ve­ne­zue­las­ta

Mikko Pyhälän vaimo Pia Sovio-Pyhälä on kotoisin Raahesta. Hänellä itselläänkin on sukujuuria Pyhäjoella. Hänen isoisänsä kävi 1900-luvun alussa Raahen Porvari- ja Kauppakoulua.
Mikko Pyhälän vaimo Pia Sovio-Pyhälä on kotoisin Raahesta. Hänellä itselläänkin on sukujuuria Pyhäjoella. Hänen isoisänsä kävi 1900-luvun alussa Raahen Porvari- ja Kauppakoulua.
Kuva: Risto Laine

Vielä viime vuoden alkusyksyllä Mikko Pyhälä oli kirjoittamassa laajaa teosta Latinalaisen Amerikan maista. Lokakuussa hän jätti homman kesken ja päätti kirjoittaa teoksen pelkästään Venezuelasta, jonka tilanne oli mennyt hyvin huonoksi.

Hän jätti kaiken muunkin syrjään, ja lokakuun ja tämän vuoden juhannuksen välisen ajan hän kirjoitti vastikään Siltalan julkaisemaa Kun yö saapuu Venezuelaan -kirjaa. Kirjoittamatta jättäminen olisi aiheuttanut hänelle hirveän pahan olon.

– Katsoin, että minun piti yrittää vaikuttaa siihen tilanteeseen. Olen koko ajan yhteydessä Suomen viranomaisiin, Suomen eduskunnan keskeisiin ihmisiin ja Euroopan parlamentin muutamiin keskeisiin vaikuttajiin.

Kirja on hätähuuto Venezuelan puolesta. Maa on hänelle hyvin läheinen, sillä hän asui siellä vuosina 2006–2011 ollessaan Suomen Venezuelan-suurlähettiläs. Sen jälkeen hän hoiti aina vuoteen 2013 saakka kiertävän suurlähettilään tehtäviä Venezuelassa ja Karibialla.

Kansainväliseen politiikkaan Pyhälä sai henkilökohtaisen kosketuksen ollessaan lukion viimeisellä luokalla vuonna 1962 stipendiaattina Yhdysvalloissa. Hän pääsi muiden ulkomaalaisten stipendiaattien kanssa Washington DC:hen Valkoisen talon nurmikolle tapaamaan Yhdysvaltain silloista presidenttiä John F. Kennedyä. Hän piti stipendiaateille puheen.

– Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun Yhdysvaltain presidentti on kutsunut kansainväliset stipendiaatit Valkoiseen taloon. Se oli hyvin mieleenpainuva tilaisuus.

Suomeen palattuaan ja aloitettuaan opiskelut Jyväskylän yliopistossa hän oli muun muassa järjestämässä Vietnamin sotaa ja Etelä-Afrikan rotusortoa vastustavia mielenosoituksia. Vähitellen politiikka alkoi kiinnostaa yhä enemmän.

Yhä edelleen häntä kiinnostavat poliittiset asiat ja poliittinen vaikuttaminen, mutta puoluepolitiikassa hän ei ole ollut aktiivinen. Myös ulkoasiainministeriössä työskennellessään hän halusi pysytellä syrjässä puoluepolitiikasta.

Monissa maissa työskennellessään Pyhälä on seurannut kriisejä hyvin läheltä. Hän ei ole sortunut pessimismiin, vaikka maailmassa on äärimmäisen vaikeita tilanteita.

Häntä harmittaa, että ihmiset eivät vaikuta olevan kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta.

– Ihmiset käpertyvät tietopuolisesti kännyköidensä ympärille ja ottavat vastaan vain sellaista tietoa, joka tukee heidän ajatuksiaan. Oli se sitten todellista tietoa tai ennakkoluuloja. Ihmiset eristyvät todellisuudesta. Maailmassa on nyt nähtävissä, että kun monet diktatuurit ovat romahtaneet, kansa on valinnut niiden tilalle demokraattisesti uusia johtajia, jotka rupeavat diktaattoreiksi. He saattavat ryhtyä huumekauppaan ja korruptioon ja alkavat sortaa ihmisoikeuksia.

Luisumisia takaisin diktatuureihin tulee jonkin verran koko ajan, mutta hän huomauttaa, että maailmassa ihmisoikeuksien tilanne on parantunut viime vuosikymmeninä. Myönteistä kehitystä on myös naisten aseman parantuminen, koulutustason nousu ja parantunut terveystilanne.

Tehtävää on silti vielä paljon.

– Meillä ei näytä olevan vielä valmiuksia ehkäistä ilmastonmuutosta. Elonkirjon eli biodiversiteetin hävikki kasvaa aivan järkyttävällä vauhdilla niin kuin nyt on nähty Brasiliassa. Sitä samaa tapahtuu Indonesiassa, Keski-Afrikan sademetsissä ja muuallakin.

Viime aikoina hän on kommentoinut Amazonian sademetsän tilannetta useissa suomalaisissa tiedotusvälineissä.

Suhde Amazoniaan syntyi 1990-luvun alussa, kun perheen 11- ja 12-vuotiaat tyttäret olivat lapsinäyttelijöinä Mika Kaurismäen elokuvassa Amazon. Sitä kuvattiin muun muassa Brasiliassa.

He viettivät syksyn Amazonialla elokuvan kuvauksia varten. Lapset olivat Kaurismäen tuotantoyhtiön maksamassa kotiopetuksessa, mutta lapsinäyttelijöillä täytyi olla tietysti myös holhooja mukana.

– Me vaimon kanssa jaoimme sen ajan keskenämme. Kun siellä oli opettaja mukana, minulla oli mahdollisuus selvitellä asioita, keskustella paikallisten tutkijoiden, liikemiesten, alkuperäiskansojen ja katolisen kirkon ihmisten kanssa. Pystyin saamaan aika hyvän käsityksen siitä, mitä siellä tapahtuu.

Hän kirjoitti reissusta raportin lähipiiriään varten. Siitä innostuttiin niin paljon, että hänelle ehdotettiin kirjan tekemistä. Kirjoittajakaveriksi löytyi Jukka Salo, joka oli silloin Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori. Otavan vuonna 1991 julkaisema kirja voitti Tieto-Finlandian.

Näiden ensimmäisten sademetsävierailujen jälkeen Pyhälä on viettänyt paljon aikaa sademetsissä ollessaan diplomaattitöissä Perussa ja Venezuelassa.

Sademetsien ja Venezuelan asiat ovat hänelle edelleen tärkeitä. Hän pitää jatkuvasti yhteyttä niin sademetsäasiantuntijoihin kuin venezuelalaisiin.

Mikko Pyhälä

Syntynyt vuonna 1945.

Suurlähettiläs emeritus ja tietokirjailija.

Ulkoasiainministeriön palveluksessa vuosina 1971–2013.

Vuosina 1991–94 YK:n ympäristöohjelmassa.

Sai Tieto-Finlandian vuonna 1992 yhdessä Jukka Salon kanssa teoksesta Amazonia.

Julkaisi muistelmansa Valtaa ja vastarintaa vuonna 2016.

Kunniatohtori tai -professori useissa Latinalaisen Amerikan yliopistoissa.