–Täällä sitä istuttiin, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin, palaa radioalan ammattilainen Radiomafiasta, Ylen Teemalta ja nykyisin Teeman livelähetyksiä juontava Veli Kauppinen nuoruutensa tunnelmiin.
Usein kaveriporukalla istuttiin Museonrannassa, autossa tai heiluteltiin jalkoja rantalaiturilla. Keskusteltiin iloista ja murheista, sydänsuruista tai haaveista päästä pois. Niitä teini-iän juttuja.
–Haaveiltiin, että lähdetään pois, vähän isompiin ympyröihin.
Moni silloisesta kaveriporukasta lähtikin, kuka Ouluun, Veli kauimmaiseksi Helsinkiin. Moni kavereista on jo palannut kotimaisemiin.
Veli muistelee kokeneensa kasvuympäristönsä välillä ykstotisena, missä erilaisuutta ei välttämättä ymmärretty. Vuodet maailmalla ovat opettaneet, että samanlaista se on muuallakin. Muualla ei ole ollut sen vapaampaa tai kahlitumpaa.
–Taisin ajatella olevani erilainen kuin muut, mutta se taitaa kuulua ikään.
Veli Kauppinen nauraa olleensa huono oppilas. Sosiaalisesti lahjakas porukan pelle ja hauskuuttaja, jota koulukirjat eivät juuri kiinnostaneet.
–Kaverit tykkäsivät, opettajilla saattaa olla erilaisia muistoja, arvelee peruskoulun Pattijoella käynyt Kauppinen.
Pyöräily, sen mies muistaa vieläkin. Mikonkariin, Saloisiin tai Raahen kirjastoon, josta löytyi omaa kotikuntaa parempi levyvalikoima. Joka paikkaan sotkettiin mankelilla. Pyöräily on edelleen osa miehen elämää. Matkat Helsingissäkin taittuvat usein kaksipyöräisellä.
–Ai että, olisipa nyt mahtava pyöräillä Mikonkariin, nostalgisoi Kauppinen rannassa.
Museonrantaan suunnattiin vähän myöhemmällä iällä, kun yksi kavereista sai ajokortin. Taisi olla Tippa-Rellu, jossa istuttiin ja toinen kulkupeli oli kaverin Volvo, jota kutsuttiin Killeriksi. Oikeastaan vasta tuolloin naapurikunta tuli tutummaksi.
Musiikki tuli Kauppisen elämään jo varhaisessa vaiheessa. Perheen iltatähti kuunteli isosisarustensa peesissä musiikkia, iskelmiä ja poppia. Myöhemmin Radiomafia oli kanava, jota tuli kuunneltua. Varhain syntyi jo ajatus, että tämä voisi olla minun juttuni.
Jossain vaiheessa kaveripiiri pisti pystyyn myös Cleari-bändin. Se koottiin kahdesta pattijokisesta ja kahdesta pyhäjokisesta kaveruksesta. Veli soitti bassoa, kitaraakin joskus. Haaveet liittyivät pumpun menestykseen, unelmoitiin maailman maineesta.
–Haluttiin olla vähän erilaisia. Soitettiin poppia, vähän kuin vastaiskuna heville ja metallille.
Ajatus oli tuottaa hyvän mielen musaa 90-luvun puolivälin synkkiin soundeihin.
Tuosta ajasta Veli Kauppinen kehuu Raahen kulttuuritoimistoa, joka järjesti nuorten bändeille esiintymismahdollisuuksia. Ei ollut somea, vaan tieto levitettiin flyereilla. Kaupungissa tapahtuneita bändivierailuja mies muistelee myös valonpilkahduksina.
Muiden bändiläisten musisointi on jäänyt vähemmälle, mutta Veli Kauppinen soittaa edelleen eri kokoonpanoissa. Raahessakin mies on esiintynyt Samae Koskisen mukana ja esitellyt innoissaan kotiseutuaan muille. Hän myös sovittaa musiikkia.
Puhuttaessa kotiseudun antamista eväistä Kauppinen arvelee pienen pyörittelyn jälkeen vaatimattomuuden olevan mukana kulkevaa pohjoispohjalaisuutta. Ei tehdä tästä nyt numeroa -periaatteella mies määrittelee itsensä toimittajan lisäksi musiikintekijäksi ja tapahtumatuottajaksi. Muusikko on hänen mielestään liian vahva tai juhlallinen.
–Täällä kyllä saisi revitellä ihmiset enemmänkin. Täällähän on vaikka mitä, miettii Rantajatseilla levyjä soittanut Kauppinen Raahen alueen kulttuuri- ja muusta tarjonnasta.
Niin ja se meri. Sekin kulkee mukana. Kahden pojan isä ei voisi kuvitellakaan asuvansa muualla kuin merenrantakaupungissa.
