Nah­kiais­saa­lis on tuu­lis­ta ja tuu­ris­ta kiinni

Jarno Pyhälä vetää nahkiaisrysän nielua ylös.

Ympyräsuisen nahkiaisen elämä on vielä paljolti hämärän peitossa. Tämä päätyy ruokapöytään.

Nahkiaisrysän aidat ovat 25 metriä pitkät. Samalla leveydellä on myös rysän suu.

Jokisuulla on pyynnissä 22 rysää.

Yhden päivän saaliilla pääsee jo jonkinlainen porukka nahkiaisen makuun.

Nahkiaiset kaadetaan sumppuna toimivaan pesukoneen rumpuun, joka lasketaan jokeen.

Tuleeko mitään, miettii Esa Ruotsalainen.

Kalastajille sää oli suotuisa, vaikka tuuli puhaltelikin kohtalaisesti lännestä.

Pyhäjoen Kalastajaisneuran sihteeri Esa Ruotsalainen sanoo, että talkoohommiin kaivataan uusia miehiä.

Länsituuli puhaltaa reippaasti, yli 8 metriä sekunnissa suoraan mereltä tuntuu navakalta vastatuuleen ajaessa. Kaukon idyllinen kalaranta jää taakse, kun Esa Ruotsalainen ja Jarno Pyhälä ajavat kohti merta ja jokisuuta.

Nahkaisrysä koetaan ilmojen niin salliessa joka aamu, sillä nahkiainen nousee jokeen öisin. Nahkaisen pyynti alkoi elokuun puolivälissä. Sen verran on saalista saatu, että makuun on päästy.

–Eilen maistatettiin nahkiaista puolalaisella, sanoo Jarno Pyhälä.

Hänen mukaansa ulkomaaliset arvostavat kaikkea kalalajeja toisin kuin suomalaiset, jotka ovat oppineet vierastamaan ruotoja.

Miehet ovat kokemassa Jani Westerlundin rysää, joka ei työkiireiltään merelle arkisin jouda. Westerlundin rysäpaikka on uloimpana jokisuulla. Paikka on toisinaan hyvä ja toisinaan huono.

Ikänsä joella ja merellä kalastellut Ruotsalainen tietää, että se on täysin tuulista ja tuurista kiinni, kenen rysään nahkiaiset uivat.

Rysänpaikat siirtyvät samoissa suvuissa, jollei jatkajaa ole, se siirtyy jollekin toiselle.

Pyhäjoen kalastajienseuralla on 34 nahkaisen pyyntiluvan haltijaa. Heistä rysäkalastajia on 22. Loput ovat mertapyytäjiä.

Nahkiaisrysän kokeminen käy sukkelasti, ainakin perjantaiaamuna, jolloin saalista oli vain muuttama kilo.

–Parempi kuin ei mitään.

Ruotsalaisen mukaan muutaman nahkaisen takiakin on merellä käyty monta kertaa.

Pitkät ja soukat käärmeen näköiset ympyräsuiset liukuvat liukkaasti merrasta veneen pohjalla odottavaan astiaan. Sieltä ne kaadetaan rannassa vanhaan pesukoneen rumpuun, joka toimii mainiosti sumppuna.

Nahkiaisen taival herkuksi ruokapöytään on kuitenkin vasta alussa.

–Monet käyttävät tuhkaa puhdistamiseen ja sen jälkeen vasta suolaa.

Tuhkalla irrotetaan lima nahkaisen pinnalta. Käsittelyn yhteydessä puhdistetaan myös suoli vetämällä se tyhjäksi.

–Jotkut tekevät niinkin, että irrottavat suolen leikkaamalla sen pää- ja peräaukosta irti, ja vetävät ulos, kertoo Ruotsalainen.

Nahkiainen paistetaan hiilloksella tai savustetaan.

–Parhaimmalta se maistuu suoraan ritilältä, sanoo Ruotsalainen., mutta tunnustaa, että etikkaan säilötyt kyllä maistuvat yhtä hyviltä, kun lämmintä ei enää saa.

Nahkaisien nousuun vaikuttaa suuresti tuulen lisäksi veden korkeus ja selkeys. Lisäksi kuutamo ja muut luonnon ilmiöt ovat nahkiasen nousulle merkittäviä muuttujia.

Kaikkea kalastusta on haitannut tänä kesänä Hanhikiven alueen ruoppaus, joka on sotkenut merta kilometrien matkalta, vaikka läjitysalue onkin kaukana ulapalla.

–Siikaa ei olisi täällä ollenkaan enää ilman istutuksia, sanoo Ruotsalainen.

Pyhäjoen kalastajainseuran sihteerinä toimiva Ruotsalainen kertoo seurassa tehtävän valtavasti talkootöitä siikakannan ylläpitämiseksi ja nostamiseksi.

Siikoja lipotaan, lypsetään ja mäti haudutetaan haudottamolla ja istutetaan jokeen.

Luontaiset sorakot, joilla siikamädin kehittyminen poikasiksi onnistuu, ovat vähissä veden huonon laadun takia.

Kalaa istutettaisiin enemmänkin, jos varoja olisi enemmän.

–Auttaisi paljon, jos kaikki viehekalastajat lunastaisivat myös seuran luvan, neuvoo Jarno Pyhälä.

–On kaikkien kalastajien etu, että kalakantaa elvytetään, hän muistuttaa.