Nuorten toi­vo­taan jat­ka­van ys­tä­vyys­seu­ra­kun­ta­toi­min­taa

Märjamaan kirkkoherra Illimar Toomet tulkkaa, kun Pattijoen entinen kirkkoherra, rovasti Tapio Hiltunen saarnaa Kullamaan suuressa holvikirkossa. <p>Vanhan Siikasalon seurakunnan alueelta isoskoulututuksessa olevat nuoret lauloivat Kullamaan kirkon messussa. Nuorien toivotaan aikanaan jatkavan ystävyysseurakuntatoimintaa, sillä nykytoimijat ovat ikääntyneet.</p> Tällaista on, kun tavataan Lääne-Nigulassa. Pienet pidot on pystyssä. Vasemmanpuoleisen ruokapöydän päässä on Jenni-Noora Koskinen yhdessä  Terttu Nivalan kanssa. He ovat käyneet useita kertoja yhdessä Virossa. Raahen kirkkoherra Harri Joensuu ja vaimonsa Anna-Maija Joensuun kanssa Märjamaan seurakuntatalossa vierellään Jenni-Noora Koskinen. Heidän takanaan laulaa Terttu Nivala ja taaimmaisena istuu matkaa kuvannut Mari-Kaarina Hiltunen. Tapio Hiltunen, Petri Tervo,  Ants Leedjärv ja Lembit Tammsalu astelevat pitämään yhteistä messua Kullamaan kirkossa. Leevi Reinaru ja Terttu Nivala keskustelivat ystävyystoiminnan jatkumisesta. Toiminta kaipaa nuoria mukaan. Jenni-Noora Koskinen ja Raija Kanamäki osallistuivat ystävyysseurakuntien tilaisuuksiin muun muassa Lääne-Nigulassa. 30 vuotta jatkuneen ystävyysseurakuntatoiminnan juhlakakku. Kullamaan kirkko näyttää tältä. Raahen seurakunnan lähestystyön ja kansainvälisen työn vastaava pappi Petri Tervo osallistui ystävyysseurakuntamatkaan. Keijo Mustonen vaimonsa Tuuli-Kaisan kanssa ystävyysseurakuntamatkalla.
Märjamaan kirkkoherra Illimar Toomet tulkkaa, kun Pattijoen entinen kirkkoherra, rovasti Tapio Hiltunen saarnaa Kullamaan suuressa holvikirkossa.
Märjamaan kirkkoherra Illimar Toomet tulkkaa, kun Pattijoen entinen kirkkoherra, rovasti Tapio Hiltunen saarnaa Kullamaan suuressa holvikirkossa.
Kuva: Mari-Kaarina Hiltunen

30 vuotta kestänyt ystävyysseurakuntatyö Raahen ja Viron seurakuntien välillä loi elinikäisiä ystävyyssuhteita. Nuorten toivotaan jatkavan sitä.

Kaikkiaan 46 henkilöä matkasi Raahen seurakunnan alueelta Viroon lokakuussa juhlistamaan seurakuntien 30 vuotta jatkunutta ystävyystoimintaa. Joukossa oli muun muassa 20 isoskoulutuksessa olevaa entisen Siikasalon seurakunnan alueella asuvaa nuorta. Tarkoituksena on kannustaa nuoria jatkamaan ystävyysseurakuntatoimintaa.

12-vuotiaalle Jenni-Noora Koskiselle Viron-matka oli 13:s. Hänen mummunsa Terttu Nivala taas on käynyt monina vuosina Kullamaalla useita kertoja.

Ystävyystoiminta on auttanut virolaisia nousemaan jaloilleen Neuvosto-Eestin aikaisesta pulasta. Viroon vietiin vaatteita, polkupyöriä, huonekaluja, rakennustarvikkeita ja maatalouskoneita. Niitä virolaiset eivät ole tarvinneet enää 5 vuoteen. Elintaso on noussut kaikkialla, myös Kullamaalla, Lääne-Nigulassa ja Märjamaalla, jotka ovat Raahen ystävyysseurakuntia.

Pattijokiselle Terttu Nivalalle ystävyysseurakuntatoiminta merkitsee syviä ystävyyssuhteita. Vierailujen aikana yövytään virolaisissa kodeissa. Siinä on tilaisuus tutustua ihmisiin ja heidän oloihinsa perin pohjin.

– Vuonna 1991 kävin siellä ensi kerran. Silloin niillä ei ollut mitään. Kaupan hyllyllä ei ollut muuta kuin muutama kalasäilyke. Se oli hyvä reissu joulun alle. Oma jouluhössötys tuntui turhuuksien turhuudelta.

Hän muistaa, miten Haapsalussa oli 3-kerroksinen tavaratalo tyhjiä kerroksia.

– Me tultiin sieltä ruplat mukana takaisin, sillä ostettavaa ei ollut.

Perheessä, jossa hän yöpyi, hän näki, miten Marion-tytär lähti kouluun ilman kenkiä ja ulkotakkia. Terttu Nivala sai työpaikkansa naiset järjestämään keräyksen, jolla Marionille hankittiin upouudet kengät ja lämpöpuvun. Marion sai ne jo kuukauden päästä, kun pattijokiset miehet menivät tekemään Kullamaalle pappilaa.

Ystävyystoimintaa väritti pitkään juuri tämäntapainen auttavaisuus. Toisaalta sitä on koko ajan leimannut virolaisten rakkaus suomalaisia kohtaan. Virolaiset ystävyyssuhteet tuntuvat Terttu Nivalasta suomalaisia lämpimämmiltä.

Hän vierailee usein perheessä, missä äiti ei osaa suomea eikä hän viroa. Silti he pystyvät kielten samantapaisuuden vuoksi puhumaan keskenään kuin parhaat ystävät.

Virolaiset lapsiperheet ja vanhukset ovat käyneet täällä retkellä.

– Se on molemminpuolinen kristittyjen yhteys. Me saadaan heiltä paljon, ja toivottavasti me annetaan heille paljon. Se on yhteys, joka on syntynyt heti. Meistä tulee heti ystäviä. Meidän siellä käydessä liputettiin heimoveljien päivän kunniaksi. Se on Virossa virallinen liputuspäivä, mutta ei meillä, Nivala sanoo.

Ystävyysseurakunnat:

Raahen seurakunnalla on Virossa 3 ystävyysseurakuntaa.

Kullamaa oli alunperin Pattijoen ystävyysseurakunta, Lääne-Nigula Raahen ystävyysseurakunta ja Märjamaa Vihannin ystävyysseurakunta.

Ystävyysseurakuntatoiminta Kullamaan ja Lääne-Nigulan kanssa on jatkunut 30 vuotta ja Märjamaan kanssa 28 vuotta.