Oikia raa­he­lai­nen: Saara kaipaa kesän valoa ja lämpöä

Tapahtumasihteeri <span class="type--person">Saara Hämäläinen</span> saa iloa ja hyvää mieltä ihanilta työkavereiltaan.

– Kun kohtaan valittavan asiakkaan, on pysyttävä rauhallisena ja oltava positiivinen. Siitä hänkin sitten rauhoittuu, sanoo tapahtumasihteeri Saara Hämäläinen.
– Kun kohtaan valittavan asiakkaan, on pysyttävä rauhallisena ja oltava positiivinen. Siitä hänkin sitten rauhoittuu, sanoo tapahtumasihteeri Saara Hämäläinen.
Kuva: Sari Jaatinen

Päivä alkaa hyvin, kun olen nukkunut yöni hyvin.

Aamulla laitan puuron hautumaan ja nappaan ensiksi kupin kahvia. Olen hidas liikkeellelähtijä, joten aamussani pitää olla aikaa.

Työpäivääni kuuluu ihanat työkaverit. Päivän aikana saatan valmistella kokoustiloja ja otan vastaan varauksia. Työ on pitkälti asiakaspalvelua.

Olen innostunut siitä, että teini-ikäiset tyttäreni haluavat lähteä kanssani välillä esimerkiksi elokuviin ja syömään. Vaikka olen yli viisikymppinen, voimme silti tehdä yhdessä kaikenlaista.

Minua ärsyttää sellainen käytös, että vaikka kaikki on hyvin, niin silti täytyy jostakin sanoa. Turhasta valittaminen ärsyttää, vaikka itsekin syyllistyn siihen.

Parasta työssäni on työyhteisö ja asiakkaat. Työkavereilta saan tukea, koska teemme samaa hommaa. Aina voi kysyä ja aina saa apua. Positiivisuutta saan myös asiakkailta. Jos itselläni on huono päivä ja menen lipputiskille töihin, ihmisten iloisuus kyllä pyyhkii omat murheet pois.

Ihmisten kohtaaminen on välillä helppoa ja välillä vaikeaa. Työroolissa on helpompi kohdata muita, koska olen pohjimmiltani ujo.

Haaveilen nyt kesästä. Aloitan aina pihan laittamisen innolla. Odotan valoa ja lämpöä, koska tarvitsen niitä nyt elämääni.

Raahessa on ihanaa meri ja luonto. Kun 20 vuotta sitten muutin Raaheen, ajelimme usein Siniluotoon katselemaan merelle. Meri on voimakas, pelottava ja arvaamaton. Kunnioitan sitä. Itselleni on tullut tärkeäksi käydä meren rannalla. Se keventää mieltäni.

Kotona on ihanat tyttäret ja Siiri-koira. Olen koti-ihminen. Kirjan lukeminen takkatulen loisteessa on juuri minua. Asun Arkkukarissa luonnon keskellä ja siellä on mahtavaa.

Yksin ollessani rauhoitun. Katson televisiota, luen tai joskus saan siivottua ja se sujuu yksin paremmin kuin porukalla. Olen ollut mieheni kuoleman jälkeen yksin vajaan vuoden. Tytöistä on ollut iso apu, koska he ovat niin isoja, että olemme pystyneet keskustelemaan.

Olen oppinut, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita. Kukaan ei ole toista vähäisempi. Suruaikanani olen huomannut, miten yllättävät ihmiset ovat tukeneet minua.

Uskon huomiseen ja tulevaan. Huomisella on aina jotakin tuotavaa mukanaan.

Tulevaisuudessa näen itseni toivottavasti isoäitinä. Se on yksi toiveeni. Toivon, että lapsillani olisi hyvä elämä, haluamansa työ ja haluamansa harrastukset.

Iltaisin rauhoitun ennen nukkumaanmenoa. Katson televisiota ja hellin koiraani kiikkustoolissa.

Faktaa:

Saara Hämäläinen syntyi Vihannissa 1963.

Asuu Arkkukarissa 16-, ja 19-vuotiaiden tyttärien ja kääpiöpinseri Siirin kanssa.

Työskentelee tapahtumasihteerinä Tapahtumatalo Raahessa.

Harrastaa lukemista, kutomista ja kotipihassa touhuamista.