Pal­jas­jal­kai­nen ma­ra­too­na­ri

Raahelaisen Jarmo Liljan mielestä lenkkareita ei tarvita juoksemiseen.

Jarmo Lilja juoksee paljasjaloin. Jarmo Lilja juoksee paljasjaloin.
-
Kuva: Vesa Joensuu

– Minusta kalliit tossut joutavat roskikseen.

Näin neuvoo raahelainen Jarmo Lilja, joka kuuluu harvinaisiin avojalkajuoksijoihin. Heitä ei kuulemma ole Suomessa aivan valtavasti, mikä ihmetyttää Liljaa.

Ilman kenkiä on hänen mukaansa paljon parempi juosta.

– Ilman muuta sitä kannattaisi kokeilla. Se tekee hyvää jaloille, marraskuussa 56 vuotta täyttävä Lilja vakuuttaa.

Raahelainen Lilja aloitti juoksemisen viitisentoista vuotta sitten. Mutta pitkään hän juoksi kengät jalassa.

– Juoksuharrastus on lähtenyt siitä, kun vuonna 2004 päätin, että jotain pitää alkaa tehdä, kun olin niin rapakuntoinen. Aloin lenkkeillä, ja sitten tulivat kaikki maailman jalkaviat. Lueskelin netistä juttuja erilaisista kengistä, ja törmäsin paljasjalkajuoksuun, Lilja muistelee.

Siitä syttyi kipinä, joka lähti kytemään ja kasvamaan taustalla.

– Näin, että silloinkin oli ihmisiä Amerikassa, jotka olivat juosseet maratonia paljain jaloin. En mennyt itse suoraan paljasjalkailuun, vaan aloin käyttää minimalismikenkiä, opetteleen juoksukteniikkaa.

Video: Toni Länkinen

Ilman kenkiä juostessa tekniikka on normaalista juoksutekniikasta poikkeavaa. Lilja korostaa, että avojaloin juostessa pitää olla koko ajan tarkkana, jottei astu minkään terävän päälle.

– Yleisin kysymys on, että etkö saa haavoja jalkoihin. Vastaan kysymyksellä, koska sinä olet viimeksi astunut lasinsirun päälle. Pitää vähän skannata silmillä tulevat 20 metriä. Pahimpia ovat kivet asfaltilla, ja joka lenkillä astuu jonkun pienen kiven päälle. Jalat ovat kuitenkin erinomaisen hyvässä kunnossa, Lilja korostaa.

Kesällä Lilja juoksee täysin avojaloin, mutta kun pakkasmittari näyttää miinusta, laittaa hän jalkoihinsa kahdet villasukat. Niillä on hyvä painella menemään lumisia katuja ja polkuja.

– Niillä voi juosta parinkymmenen pakkasiin asti. Sitten taas kun on loskaa tai nollakeliä, on jalassa sukat, joissa on kumipurua pohjassa. Ne kestävät vähän vettä, Lilja valottaa.

Liljan kengättömyys ei jää raahelaisilta huomaamatta. Kun mies lenkkeilee, kuulee hän välillä kommentteja paljasjalkaisuudestaan.

– Kyllä kerään katseita, mutta se on ihan mukavaa. Nyt tuolla (Helsingin) maratonilla yleisön kommentti oli, että auts. Täällä suurin osa huomaa jalat, katsoo vähän aikaa, ja kääntää vaivautuneena pään pois. Sitten on myös aurinkoisia hymyjä ja mukavia kommentteja. Teinit myös monesti huutelevat tai kyselevät jotakin. Minulla on yleensä vastaus valmiina kaikkiin kysymyksiin, Lilja hymyilee.