Raahelaislähtöinen Pihla Hintikka elää jännittäviä aikoja. Hänen ja Elisa Rigoulet´n kirja Le Guide féministe de la grossesse on vasta julkaistu Ranskassa. Kirja on Hintikan ensimmäinen.
– Totta kai tämä on jännittävää. Rehellisesti voin sanoa, että jännitän ihan hulluna etenkin haastatteluita ranskaksi, vaikka ranskani on ihan sujuvaa. On kuin joutuisi taas 36-vuotiaana jännittämään kouluesitelmää, Hintikka nauraa.
Hintikan ja Rigoulet´n kirja on feministinen opas raskausajalle. Hintikka kertoo, että kirjassa pyritään rikkomaan stereotypioita ja puhumaan raskaudesta molemmat vanhemmat huomioiden.
– Ranskalaisilla markkinoilla ei ollut oikeastaan älykkäitä opaskirjoja aiheesta ihmisille, joita raskaus kiinnostaa sekä fyysisenä että psyykkisenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Suuri osa raskauskirjoista puhuttelee naisia naiivisti eikä puolisoita puhutella juuri ollenkaan.
Hän kertoo, että Ranskassa monista raskauteen liittyvistä asioista ei puhuta samalla tavalla kuin vaikka Pohjoismaissa. Esimerkiksi keskenmenot ovat asia, josta puhutaan Ranskassa vähän, vaikka se koskettaa useita ihmisiä.
– Vaikka kirja onkin kirjoitettu Ranskan markkinoille, on siinä kansainvälinen näkökulma. Monia asioita verrataan esimerkiksi Amerikkaan ja Pohjoismaihin.
Vanhemmuus ei ole helpoin asia käsitellä, sillä jokaisella on oma mielipiteensä muun muassa siitä, miten lapsia pitäisi kasvattaa. Hintikka sanoo, ettei kirja pyrikään ottamaan kantaa siihen, miten raskausajan pitäisi sujua tai minkälainen vanhempi kannattaisi olla. Kirjan tehtävä on tuoda esille erilaisia vaihtoehtoja niin, että lukija tietää kaikenlaisten kokemusten olevan mahdollisia. Jotta pinttyneitä stereotypioita voi rikkoa, niistä täytyy olla tietoa.
–Me halusimme esittää kysymyksiä, joihin meilläkään ei ollut raskausaikanamme vastauksia, hän sanoo.
Vaikka Hintikka on nyt saanut julkaistua ensimmäinen kirjansa, on hän kirjoittanut työkseen jo pitkään. Freelance-toimittajana hänen artikkeleitaan on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä, Gloriassa ja Ellessä.
– Toimittajuus on päätyöni. Asun Ranskassa, mutta kirjoitan suomeksi. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin ranskaksi. Se oli jännittävää ja aika haastavaakin, Hintikka sanoo.
Toimittajan työ tuo toistaiseksi leivän Hintikan pöytään, mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. Ainakin urasuunnitelmat hänellä ovat selvät.
– Meiltä on tulossa toinen kirja, joka on suunnattu 0–3-vuotiaiden vanhemmille. Se käsittelee muun muassa lasten kasvattamista ilman sukupuolistereotypioita. Myös vuosien romaaniprojektini alkaa olla sillä mallilla, että etsin sille kustantajaa.
Kirjailijan ura on Hintikan unelma. Sitä, mistä se on tullut, hän ei osaa sanoa. Kirjoittaminen on kuulunut arkeen lähes aina. Lapsuuden kodilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta.
– Äitini on aina lukenut paljon. Hän on lukuidolini.
Myös luovan kirjoittamisen opiskelu Turun yliopistossa on luonut hyvän pohjan unelman toteuttamiseen.
– Opettajamme kirjailija Riku Korhonen sanoi, että jos jaksat tehdä paljon töitä, sinusta voi tulla kirjailija. Ja sitähän se on, raakaa työtä. Kaikki romanttisen kuvitelmat kirjailijan työstä ovat kyllä karisseet.
Pihla Hintikka on asunut Pariisissa yli kymmenen vuotta. Hän kertoo aina kokeneensa Pariisin omakseen. Ranskankieltä hän opiskeli jo alaluokilta saakka, yläasteella ja lukiossa hyvinkin tavoitteellisesti.
– Ehkä olen entisessä elämässäni ollut ranskalainen. Olen jo pienenä sanonut vanhemmilleni, että muutan isona Pariisiin.
Kohtalokin puuttui peliin, kun Hintikka haki lukion ja välivuoden jälkeen opiskelemaan journalistiikkaa ja tiedotusoppia. Hän ei saanut haluamaansa opiskelupaikkaa, mutta ovet avautuivat Turun yliopiston mediatutkimuksen yksikköön, josta on mahdollisuus päästä vaihto-oppilaaksi Pariisin Sorbonneen. Se sinetöi Hintikan päätöksen opiskelupaikasta – ehkä myös tulevaisuuden Ranskassa.
– Muistan, kun sitten tulin Pariisiin ensimmäisen kerran vaihto-oppilaana ja menin Luxemburgin puistoon. Katselin siellä, kun pariisilaiset pelasivat petankkia ja pulut pyrähtelivät ympäriinsä. Totesin vain, että minä olen tullut kotiin. Se tunne oli todella voimakas.
Koti Ranskasta ja Pariisista on Hintikalle tullutkin. Nuoren opiskelijan hullaantuminen Pariisiin on vaihtunut perheenäidin arkeen metropolissa. Pois hän ei kaipaa – ainakaan pysyvästi.
– Ehkä voisimme jossain vaiheessa tulla koko perhe vähäksi aikaa Suomeen, että lapset oppisivat suomea arjessa muutenkin kuin äidiltään. Minulle on tärkeää, että myös lapseni puhuvat suomea.
Suomesta ja entisestä kotikaupungistaan Pihla Hintikka kaipaa luontoa ja merta – hiljaisuutta, joka on helposti saavutettavissa ja melkein aina läsnä.
– Täällä ajatus Raahesta ja merenrantakaupungista on niin nostalginen. Kun sinne tulee, muistaa vähän ajan päästä, ettei se merituuli olekaan aina niin mukava, hän nauraa.