Pat­ti­joel­la päät­ty­nyt uusjako kas­vat­ti ti­lus­ten kokoja

Jokelankylän ja Olkijoen maat ovat vaihtaneet omistajaansa. 9 vuotta kestänyt uusjako on päättynyt. Sen osana alueelle on saatu paljon uusia ojia ja viljelyteitä.

Uusjaon toimitusmiesten puheenjohtajan Veikko Sipolan tehtäväsarka oli laaja.

Uusjaon saattoi päätökseen toimitusinsinööri Hannu Oja.

420:stä uusjaon osakkaasta noin 40 oli saapunut paikalle, kun 9 vuotta kestänyt uusjakoprosessi nuijittiin päätökseen tiistaina 12. joulukuuta Pattijoella.

–Kansanryntäystä ei tullut. Kiinnostus oli laimeampaa kuin olisin odottanut, arvioi uusjaon toimitusmiesten puheenjohtaja Veikko Sipola.

Takana on vaikuttava määrä kokouksia, papereita, karttoja ja suunnitelmia; on tehty viljavuustutkimuksia, puustoarvioita ja peruskuivatussuunnitelmia. Kaiken ovat kruunanneet hankekohtaiset kustannusosittelut.

Viimeisessä kokouksessakin oli asialistalla muun muassa toimituskustannusten osittelu.

Maanomistajien maksettavaksi toimituskustannuksista jää 20 prosenttia, sillä valtio jättää 80 prosenttia kuluista perimättä. Maksut jyvitetään osakkaille heidän saamansa hyödyn mukaan.

–Viljelijöiden maksettavaksi jää 240 000 euroa. Suurin maksu, mitä viljelijä saa, on 20 000 euroa, kertoo Veikko Sipola.

Sipola katsoo, että jako tuotti sen, mitä pitikin.

Tavoitteena oli kasvattaa tilusten 2,4 hehtaarin keskikoko 3,7 hehtaariin; lopputuloksena oli 4 hehtaarin lohkot.

Matkat tiluksille lyhenivät keskimäärin 2,7 kilometristä 2,1 kilometriin. 600 metrin matka ei kuulosta vaikuttavalta, mutta maanviljelijälle se on joka ajokerralla edestakainen ja koskee lukuisia viljelijöitä.

–Jakotoiminnan seurauksena viljelijät saivat käyttökelpoisemmat viljelmät, Sipola kertoo.

Yhteensä noin 800 hehtaaria maata, joista puolet metsää ja puolet peltoa, vaihtoi omistajaa. Lisäksi rajoja siirrettiin ja oiottiin suurempien ja järkevämpien tilakokojen saamiseksi.

Maanviljelijän kannalta asiat ovat nyt paremmin: hänen on nyt helpompi hoitaa palstojaan, joille mahtuu suurilla työkoneilla.

Ilman henkisiä ja sanallisia kädenvääntöjä prosessista ei selvitty.

–Maanomistuksen osalta näki selvästi, että perintömaan tunnearvo on suurempi kuin ostomaan. Se mikä oli ostomaata, oli kauppamaata, Sipola arvioi.

Uusjaon toimitusinsinöörien vaihtuminen hidasti jonkin verran prosessia. Jokelanperän ja Olkijoen uusjakoa hoiti eri vaiheissa kaikkiaan 3 eri toimitusinsinööriä Pohjois-Pohjanmaan maanmittauslaitokselta.

Uusjakoon sisältyi lukuisia kuivatushankkeita. Niiden yhteydessä tehtiin useita uusia viljelysteitä.

Sipolan mukaan kaikki sala- ja piiriojat teki urakoitsija.

–Kaikki kilpailutettiin. Tarjoukset pyydettiin kolmelta urakoijalta.

Ojitusten ja teiden kustannuksiksi arvioitiin 1,126 miljoonaa euroa. Jako saatiin suoritettua selvästi alle sen, 960 000 eurolla.

Yksi suuri liikenteellinen edistysaskel oli Olkijoella olevan Impolantien siirto ja sen kautta kulkeneen liikenteen siirtyminen turvallisemmalle Saarenniityntielle.

Uusjaossa toteutettiin Loskarinojan, Apajaojan, Huopakinojan, Jängenojan ja Kerosenojan peruskuivatushankkeet.

Suurin kustannuserä kertyi salaojitushankkeista, jotka tulivat maksamaan lähes 600 000 euroa.

Ojitusten ohessa toteutettiin Huopakinojan, Kivihaan, Halolan ja Hirsihaan viljelystiet. Myös Kotirannan viljelystietä parannettiin.

Viimeisessä kokouksessa perustettiin neljä ojitusyhteisöä: Haukiperän, Apajaojan ja Loskarinojan ojitusyhteisö, Kerosenojan ojitusyhteisö, Jängänojan ojitusyhteisö ja Huopakinojan ojitusyhteisö.

Lisäksi perustettiin Huopakinojan viljelytien tiekunta.