Syksy on kuulemma joillekin lempivuodenaika. Ihmettelen. Miten kukaan voi nauttia kolkosta pimeästä, jota ei pääse pakenemaan mihinkään? Taidan tietää vastauksen.
Suomalaisuuteen ei kuulu liika sosiaalisuus. Moni meistä vaipuu ihan mielellään horrokseen lokakuussa. Polttaa kynttilöitä ja juo teetä villasukat jalassa. Hyggeilee ihan hissukseen viltin alla. Ruudun lumo houkuttaa.
Kun ihmisen sielu vaipuu syvähorroksessa liminaalitilaan, sitä on hyvä yrittää herätellä erilaisin konstein. Taiteen ja elämysten tarjoaminen matalalla kynnyksellä saa ison osan syksyn zombeista liikahtamaan koti-työ-akselin ulkopuolelle. Kaupunki näyttää taas kaupungilta ja ravintoloissa on vipinää. Ihmiset kohtaavat.
Olen ollut mukana tekemässä Lumo-valofestivaalia vuodesta 2014. Tänä aikana tiimimme on nähnyt festivaalin kehittyvän ja saavuttavan asemansa ihmisten rakastamana valon keitaana syksyssä. Viime vuosina festivaalin järjestäminen on käynyt yhä haastavammaksi tuotantokustannusten kasvaessa ja rahoituksen pysyessä ennallaan.
Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden myötä Lumolla on ollut mahdollisuus ottaa pari reipasta harppausta ylöspäin. Lumo Art & Tech -festivaali on yksi vuoden kohokohdista – uusiutunut kymmenpäiväinen konsepti, joka kasaa yhteen eri tahojen toteuttamia taiteen ja teknologian kohtaamisia.
Lumo-valofestivaali on edelleen ydin, joka kasvaa tänä vuonna ohjelmaltaan laajemmaksi ja kestoltaan neljän päivän mittaiseksi. Lumo Art & Tech -kokonaisuus nostaa kartalle myös mielenkiintoisia uusia tapahtumia. Esimerkkeinä kokeelliseen musiikkiin ja äänitaiteeseen keskittyvä TAR-festivaali sekä Suomen valotaiteen seura FLASHin valotaidebiennaali. Marraskuun puoliväli jää toivottavasti mieliin yltäkylläisenä juhlana ja saa jähmettyneimmätkin sielut liikkeelle.
Mutta mitä meille jää perinnöksi? Upean ja uusia mahdollisuuksia avanneen kulttuuripääkaupunkivuoden kulkiessa kohti päätöstään en voi olla miettimättä tulevaisuutta. Siihen liittyy paljon kysymyksiä, joihin vastaukset saadaan vasta myöhemmin. Mikä kiinnostaa ja liikuttaa yleisöä? Mitä syntyneistä kumppanuuksista ja verkostoista pystymme säilyttämään ja jalostamaan? Mistä joudumme luopumaan?
Raha ei ole vastaus kaikkeen, mutta sillä on suuri merkitys. On tärkeää pohtia, mitä kaupunki voi jatkossa toteuttaa, mille on kysyntää ja mitä oululaiset ihmiset, ammattilaiset, yritykset ja yhteisöt näkevät tärkeäksi.
Näen tulevaisuudessa lupaavia kehityssuuntia, joita Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden mahdollistama kehittäminen on kirittänyt. Oulu on maailmalta katsottuna kiinnostava paikka, jonka toimijoiden kanssa halutaan rakentaa yhteistyötä.
Kansainvälisten ja paikallisten kumppanien avulla näen mahdollisuuden Lumon pysyvään tasonnostoon, jonka myötä asukkaat voivat kokea tulevaisuudessa yhä kiinnostavampia elämyksiä ja kohtaamisia. Syitä jättää sohva, viltti ja ruutu edes hetkeksi.