Poh­jo­lan Joulu, pe­rin­tei­tä kek­ris­tä nuut­tiin -kirja poiki voiton Möl­lä­ri­mes­ta­ri-kil­pai­lus­sa

Pulkkaselle kilpailuun osallistuminen oli ensimmäinen. Pulkkanen esittelee kolmannen kirjansa aiheeseen liittyvää, vuodelta 1878 olevaa kasvien postimyyntiluetteloa, josta kuka tahansa saattoi tilata itselleen kasvien siemeniä.
Pulkkaselle kilpailuun osallistuminen oli ensimmäinen.
Pulkkaselle kilpailuun osallistuminen oli ensimmäinen.
Kuva: Annika Ollanketo

"Kirja on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista Möllärimestari-kisaan lähetetyistä dokumenttiteoksista."

Näin kuvailtiin Aki Pulkkasen viime marraskuussa julkaistua Pohjolan Joulu, perinteitä kekristä nuuttiin -kirjaa, joka voitti kisan omassa asiatekstien kategoriassaan.

Möllärimestari on Päätalo-instituutin järjestämä omakustanteisille kirjoille tarkoitettu kilpailu, jonka voittaja julkistetaan 5.7.2019. Kilpailu on jaettu eri sarjoihin ja jokaisesta palkitaan yksi voittaja. Vuosittain myönnetään myös erillinen Möllärimestari-titteli yhdelle kilpailijalle parhaasta omakustanteesta.

Pulkkasen kirja avaa lukijalle Pohjois-Pohjanmaan jouluperinteiden taustoja painottaen Raahen aluetta.

­– Meidän monilla jouluperinteillä on juuret, joita ei tulla ajatelleeksi. Pulkkanen nostaa esimerkkitapaukseksi tiernapoikaperinteen kaukaiset juuret, jotka kietoutuvat katolilaiseen pyhimyslegendaan.

Suuret kustantamot eivät Pulkkasen arvelujen mukaan kiinnostu paikallisista aiheista ja siksi hän on toteuttanut kirjansa omakustanteena.

Pulkkasesta on hienoa saada tunnustusta ja kirjalle kilpailussa annettu arvio lämmitti mieltä. Kehuja sateli suurenmoisesta työstä, mitä kirjaa varten on tehty.

Pulkkanen pitääkin kirjoihin upotettua työpanosta kuin seikkailuna. Hän on kerännyt materiaalia kirjoihin ympäri maailman Raahen kotiseutuarkistoista Ranskan Versaillesiin.

– Mieleenjäänein tilanne, johon olen päätynyt tutkimusmatkallani on vierailu Pohjoismaiden suurimmassa joulukoristetehtaassa 28 asteen helteessä kyselemässä joulun historiasta.

Pulkkanen kirjoittaa vain häntä oikeasti kiinnostavista aiheista. Hän pitääkin kirjan kokoamista kokonaisvaltaisena asiana, johon uppoutua.

– Havaintoja tekee jatkuvasti arjessa kirjan teeman mukaisesti. Hän saattaa ottaa arjessaan valokuvia ja miettiä jo niihin kietoutuvaa tekstiä sekä visuaalista toteutusta, mikä on kuvataidetta opettavalle Pulkkaselle tärkeää.

Nyt tekeillä on uusi kirja, johon Pulkkanen sai Alfred Kordelinin apurahan. Aiheena on kasvitarinat ja puutarhojen kulttuurihistoria.

Kasvien alkuperiin liittyy mitä erikoisempia tarinoita, muun muuassa hietapitkäpalkon yleistyminen pohjoisessa on saksalaisten sotilaiden aikaansaannosta.

Kasveista hän kiinnostui saadessaan vuonna 1985 mummoltaan kaktuksen alun. Sama komeaksi kasvanut kaktus nököttää vieläkin Pulkkasen viherhuoneessa.

Hän haluaa peräänkuuluttaa ihmisiltä muistitietoa kirjan aiheesta.

– Missä on vanhoja viljelykasveja, puita tai huonekasveja, joihin liittyy tarinoita? Onko ne saatu tai tuotu jostain erikoisesta paikasta tai istutettu kenties jonkun muistoksi?

Kirjan ilmestymis-ajankohdasta hän ei vielä uskalla sanoa mitään.

– Aion nautiskella tämän kanssa.