Pysähdytään hetkeksi Immi Hellénin runon äärelle: Rannan lumme valkeuttaan hohtaa, illan tyvenessä uinaellen, taivaan kirkkautta kuvastellen. – Uimatiellään tyttö kukan kohtaa. Ah, hän lausuu, noin jos puhdas oisin, rannan lumme, luontehesi saisin, taivaan kirkkautta kuvastaisin, kaikkein kaunihinta unelmoisin!
Tämä vuonna 1920 kirjoitettu runo voisi olla aivan yhtä hyvin tänä...
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin