–Juu, olen edelleen samaa mieltä, vahvistaa Museoviraston rakennushistoriallisen osaston eläkkeellä oleva osastonjohtaja Pekka Kärki tiukkasävyisen viestinsä vanhan Raahen kehityksestä.
Jo puoli vuosikymmentä sitten Kärki varoitteli Vanha Raahe ry:n vuosikokouksessa, että kohta ei voida puhua arvokkaasta Puu-Raahesta vanhan rakennuskannan vähentyessä ja jäädessä hiljalleen vähemmistöön uudisrakennusten joukossa. Sijoitus valtakunnallisella tai paikallisesti arvokkaalla alueella ei ole kiveen hakattu ja ikuinen.
–Alkaa olla kriittisellä rajalla, jos vain Pekkatori säilyy, päivittää Kärki sanomaansa kokonaisuudesta.
Sitten puheensa Kärki kertoo vierailleensa kaupungissa muutama vuosi sitten. Vanhan kaupungin arkkitehtuurillinen kehitys oli tehnyt hänet surulliseksi.
–Kauppakadun charmi on jo mennyt, harmittelee hän palaneen Roihun talon merkitystä.
Erityiset moitteet hän osoittaa muutama vuosi sitten Kauppakadun ja Brahenkadun kulmaukseen nousseen kerrostalon muotokielestä.
Pekka Kärki ihmettelee, miten muissa kaupungeissa on jo herätty korjaamaan vanhaa ja Suomesta löytyy seurattavia esimerkkejä, mutta Raahessa talot vain ränsistyvät.
Tosin tietää hän mainioitakin esimerkkejä, kuten Leufstadiuksen talon onnistunut restaurointi Rantakadun ja Cortenkadun kulmassa. Tiedot Langin alakartanon noususta uuteen kukoistukseen ja Rantakadun varren vanhojen talojen korjaustoimenpiteet vanha museovirastolainen ottaa tyydytyksellä vastaan.
Pekka Kärki uskaltaa edelleen väittää, että Raahen huonokuntoisimmatkin hirsitalot ovat kunnostettavissa. Kyse on vain asenteesta. Avainasemassa ovat kiinteistönomistajat. Ongelma on ympäri maata hajaantunut omistajuus, mikä ei edistä kiinteistöjen kunnossapitoa.
Oman osansa Kärjen mielestä voi tehdä myös kaupunki. Jotain asenteesta kertoo se, että kaupungissa ei ole enää puutalorakentamiseen perehtynyttä kaupunginarkkitehtia. Asiaan kiinnitti huomiota myös Pekanpäivien iltajuhlan juhlapuhuja Vanha Raahe yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Salmi, joka vaati viran palauttamista.
Pekka Kärki toivoo, että uusi valtuusto on asiassa aloitteellinen samoin kuin, että vanhaan kaupunkiin saadaan uusi asemakaava. Sen tulisi laskea rakennusoikeuksia ja täsmentää ylimalkaisia suojelumääräyksiä, jotka eivät tosiasiallisesti suojele.
–Kun rakennusoikeus on 0,4, se houkuttelee purkamaan.
Uuden lainsäädännön ja valtion säästötoimenpiteiden näkökulmasta avaimet ovat Kärjen mukaan kunnissa.
Aivan kädettöminä ei Raahessa ole odotettu puutalokaupunginosan rappioitumista. Kaupungin hanketoiminta on tarttunut haasteeseen ja edistänyt vanhan Raahen aktivoitumista. Kiitos aktiivisen toiminnan myös entisen kaupunginarkkitehdin Hilkka Aaltosen laatima vanhan Raahen korjausopas on kaivettu esiin ja käyttöön.
Rakennetun ympäristön lautakunnan puheenjohtaja Niilo Ojala heittää kaavoituspallon oitis kehittämislautakunnalle. Henkilökohtainen mielipiteensä on, että vanhaa kaupunkia olisi ajateltava yhtenä painopistealueena.
Mitä kaavoitukseen tulee, niin sen Ojala mainitsee kärsineen jo pitkään resurssipulasta. Vanha kaupunki ei hänen mukaansa ole ollut priorisointilistoilla ylimmillä askelmilla, vaan kaavoitus elinkeinoelämän tarpeisiin on ollut painopistealuetta.
Ojalan johtamalla lautakunnalla on sen sijaan mahdollisuus antaa toimenpidekehotuksia ja jopa uhkasakoin edistää korjauksia. Ojala puhuu resurssipulasta selvitettäessä ympäri maata hajaantuneita omistajuuksia. Hän näkee, että uhkasakot ovat äärimmäinen keino eivätkä ensimmäisenä keinovalikoimassa. Hän miettii kaupungin lunastusmahdollisuuksia ja työllisyystoimin edistää kaupunginosan kunnostusta.
Ojalan ajatus tarvinnee laajempaa poliittista pohdintaa, kun tiedetään, että kaupungilla ei ole ollut liiemmin ylimääräistä rahaa. Ylimääräisistä kiinteistöomistuksistaankin kaupunki on mieluimmin pyrkinyt eroon.
