Päätöstä esittää Pekka Jaatisen samannimiseen romaaniin perustuva Varjo Raahen Teatterin oman näyttämön sijasta Raahesalissa on varmasti pohdittu ja mietitty monelta kantilta. Ensi-illan jälkeen voi sanoa, että teatterin kaksipäiväinen vierailu suuremmalle näyttämölle oli onnistunut päätös.
Näin suuri ensi-iltayleisö ei olisi Raahen Teatterille mahtunut. Alakatsomo oli lähestulkoon täysi. Lähestulkoon on vain kiertoilmaus sille, että en saanut näytelmän loppuun myymisestä virallista tietoa juttua kirjoittaessani.
Katsojien lisäksi tilaa on myös näyttelijöille. Toni Kettukankaan ohjauksessa näyttelijät ottavat lavan haltuunsa vasemmalta ja oikealta. Yleislakon alkaessa ja lopun taistelukohtauksissa lava ei enää riitäkään, vaan näyttelijät kivääreineen jalkautuvat lavan eteen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Samalla tavalla kuin näyttelijät tulevat lähelle yleisöä, näytelmän aihe tulee lähelle raahelaisia. Raahesalissa kaikki ovat keskellä vuosisata aiemmin tapahtunutta tragediaa. Sisällissota tulee jälleen omille kulmille.
Lavasteita näytelmässä on vähän. Katsojan huomio kiinnitetään valoilla ja varjoilla. Osa tapahtumista näytelläänkin valkokankaalle heijastettuina varjokuvina. Näytelmässä käytetään hienosti hyväksi Raahesalissa tarjolla olevaa tekniikkaa. Erityiskiitos meneekin ääni- ja valosuunnittelusta vastaavalle Jussi Konoselle.
Näytelmän nimihenkilö on Topi Ilvesluodon esittämä Oskari Varjo. Raaheen saapuva entinen merimies luulee löytävänsä kaupungista rauhan, mutta erehtyy pahasti. Punaisten ja valkoisten välissä luoviva Varjo on monissa kohtauksissa syrjässä tapahtumista. Välillä opportunistilta vaikuttava hahmo on ristiriitainen, kuten oli Suomikin sata vuotta sitten.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Vuoden 1917 poliittisia käänteitä tuodaan näytelmätekstissä sen verran esiin, että katsojat tietävät, missä mennään. Ääninauhalta kuullaan itsenäisyysjulistus. Saavutetusta itsenäisyydestä eivät näytelmän henkilöt pääse nauttimaan, sillä ristiriidat raaistuvat ja pian kaupunkilaiset ampuvat toisiaan.