Seuraavan kerran kun avaat kotimaisen vissypullon tai haukkaat närpiöläistä tomaattia, olet epäsuorasti tekemisissä raahelaisen Harri Maliniemen kanssa.
Yhteys löytyy Harrin ajamasta täysperävaunusäiliöstä, jossa kulkee teollisuuden sivutuotetta, nestemäistä hiilidioksidia. Sillä virkistetään kasvihuoneiden tomaatit ja puhalletaan kuplat kivennäisveteen.
Istumme aamukahvilla Harrin kanssa Leipurin Keitaalla Pattijoella, Kasitien varressa. Katselemme ikkunasta sitä samaa risteystä, johon Harri syhkäisi viisivuotiaana pyhäaamuisin vilkuttamaan ohi humahtelevien Kaukokiidon autojen kuskeille. Mitä muuta naftankatkussa kasvanut poika olisi voinut?
–Pääsin yrittäjäisäni Kontio-Sisun kyytiin 3–4 vuoden ikäisenä. Siitä se lähti, Harri kertoo.
Harri valmistui kuorma-autonkuljettajaksi Seinäjoen ammattikoulusta. Koulun tärkeintä antia olivat legendaarisen ammattiopettaja Kauko Putkirannan kuskintaimille antamat opit.
–Hän korosti aina, että asenne ratkaisee kaiken. Se on pysynyt mielessäni kaikki nämä vuodet.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Harrille oli selvää, ettei hän hairahdu valitsemaltaan tieltä. Äiti oli saattanut ajatella nuorimmaisensa varalle jotakin muuta, koska Harrin kaksi vanhempaa veljeä jo tienasivat leipänsä rekkakuskeina.
Kun Harri palasi intistä kädessään yhdistelmäkortti, pääsi hän omaksi epäuskokseen Juha Pikkaraisen firmaan ajamaan kaasua.
–Uskomatonta luottamusta. Nuori, vasta kortin saanut kuski pääsi kuljettamaan vaarallisia aineita.
Nuoren kuskin päässä alkoi hetimiten pyöriä ajatus, että auton oveen pitäisi saada oma nimi. Harri aloitti yrittäjänä samalla hetkellä kun Suomeen iski lama. Sen jälkeen ei yön vanhaa satasta ollut lompsassa.
Seuraavat viisi vuotta menivät kuin sumussa.
–Vapaus meni pankille. Ajoin puoli vuotta Pietarin sisäistä ajoa, seitsemän päivää viikossa 18 tuntia päivässä. Siinä jo uhkasi uupumus.
Venäjältä palattuaan Harri möi autonsa ja alkoi painaa kaasua palkallisena työntekijänä ympäri Eurooppaa.
Antoisina vuosina tuli nähtyä kaikenlaista ja monet nuoren miehen unelmat toteutuivat.
Kuormana oli "kaikkea muuta paitsi ydinjätettä". Hirsitalojen kuljettaminen Eurooppaan oli sikäli onnellista, että niissä ympyröissä Harri tapasi tulevan vaimonsa Airin.
Rekkamieheen liittää väkisinkin lännenmiehen kaltaista romantiikkaa.
Huoltoaseman pöydästä nousevan, autolleen kävelevän miehen ympärillä tuntuu leijuvan irrallisuuden aura. Häntä eivät kosketa maalliset murheet, koska hän pääsee pois, valtatielle, eteenpäin.
–Romantiikka on karissut työstä aika kauas. Ajaminen on melkoista suorittamista monille ja vapauskin on hyvin näennäistä. Olipa kuormana mitä tahansa, sitä ja sinua tarkkaillaan jostakin.
Lähteminen on silti lähtemistä. Purjehtijat sanovat, että parasta on satamasta lähteminen ja kotiinpaluu.
–Sen allekirjoitan täysin. Kun vanhin veli lähti kotipihasta, se riipaisi. Ajattelin, että tuo pääsee lähtemään ja minä joudun jäämään.
Harrin työnantaja on ollut viimeiset 11 vuotta raahelainen Pikalinja Niemi Oy. Kuudessa päivässä ajetaan kahden viikon tunnit. Sen jälkeen saa pitää saman verran vapaata.
Jos alalle mielii, pitää olla valmis kestämään pitkien työpäivien lisäksi kaikenlaisia yllätyksiä.
–Työ imee tehokkaasti mehut. Pitää pystyä tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jos haluaa 7–16-työajan, työ ei ole silloin kuljetusala.
Työpäivinä Harri avaa radion samalla kuin silmänsäkin.
Tärkein kanava on YLE1 ja sieltä soiva klassinen musiikki.
–Silloin kun tien päällä on vaikeaa, enkä ole kelistä aivan varma, klassinen musiikki rauhoittaa. Se on vaikeissa talvisissa olosuhteissa kuin hiekkaa heittäisi rattaisiin.
Jussi Raittisen Hirvi, älä tule tielle -kappale kiteyttää Harrin mielestä hyvin autoilevan miehen elämää. Ja jos radiossa soi Vesterinen Yhtyeineen -bändin kappale Turisti, vääntää Harri volumea isommalle. Siinä kiteytyy vajaassa neljässä minuutissa mitä ihmisen elämän hetkellisyys.
Päivän politiikka kiinnostaa Harria, samoin alueelliset kuulumiset. Niinpä Radio Suomen kanava kiepahtaa uudelle taajuudelle aina kun maakunta vaihtuu.
Harri on katsellut katkoviivaa ratin takaa 30 vuotta. Se on ollut kuin elokuvaa, eikä uusintoja tule.
Yhden uusinnan Harri haluaisi, noin seitsemän vuoden takaa.
–Olosuhteet olivat vaikeat. Perävaunu lähti mutkassa luisuun, palasi tielle, mutta vastaantulijan kaistalle, ja osui kolmeen henkilöautoon. Onneksi selvittiin aineellisilla vahingoilla, mutta meni vuosia, että auto pysyi tiellä.
Tapahtunut piirtyi Harrin mieleen pysyvästi. Hän syyttää onnettomuudesta itseään.
–Varomattomuus, piittaamattomuus ja väärä tilannenopeus. Asennetta piti noinkin kovasti kouluttaa. Siinä piti pitkään painia itsensä kanssa.
Vauhti, jolla tilanteisiin menee, on yksi ratkaisevimpia asioita tien päällä. Harri tietää, että varsinkin ammattikuskien pitäisi olla liikenteessä esimerkillisiä, mutta näin ei aina suinkaan ole.
–Jokainen ajattelee tien päällä vain omaa etenemistään. Malttia toivoisin liikenteeseen jokaiselle. Toisten huomioon ottaminen tulee korostumaan liikenteessä, koska liikennemäärät kasvavat ja väylät ovat jo nyt ahtaita.