Sa­lois­ten ka­seil­la on sana sa­not­ta­va­naan Siiri Eno­ran­nan no­vel­lis­ta

-
Kuva: Heli Blåfield

Raahen Seutu julkaisi syyskuussa Siiri Enorannan novellin Fotosynteesi. Saloisten koulun kahdeksasluokkalaiset kirjoittivat novellista arvioita. Alla oppilaiden kirjoittamista arvioista kolme.

Enorannan novelli ja oppilaiden arviot ovat osa kahdeksasluokkalaisille tarkoitettua Sanomalehtien Liiton ja Suomen Kustannusyhdistyksen yhteiskampanjaa Luetko sinä?

Kampanjan tarkoituksena on edistää nuorten kirjoittamisen ja lukemisen taitoja. Kampanja järjestetään nyt yhdeksättä kertaa. Mukana on yli 20 sanomalehteä eri puolilta Suomea.

Raahen Seutu lähettää kolme parasta arviota valtakunnalliseen loppukilpailuun. Valtakunnallisen kampanjan voittajanovellit palkitaan koko luokan yhteisilla luokkaretkirahastipendeillä.

Kampanjan voittajat julkistetaan 31. lokakuuta.

Novellin osat voit lukea tästä: 1. osa, 2. osa ja 3. osa.

Uusi mahdollisuus

Siiri Enorannan kirjoittamassa novellissa Fotosynteesi (Raahen Seutu - sanomalehti) polarkit ja lemmikit elävät uudessa maailmassa, jossa arvojärjestyksessä lemmikit ovat alhaalla ja polarkit omistavat heidät. Tässä maailmassa on halveksittavaa elää ilman omistajaa, mikä kertoo siitä, että tapa on jatkunut pitkään. Polarkit käyttävät kruunuja, joiden avulla he elävät muistoissa, koska siellä on turvallisempaa kuin nykyhetkessä. Kruunut vetävät saastepilviä puoleensa ja kuluttavat ympäristöä. Lemmikkien ajatellaan olevan tyhmempiä kuin polarkit, mutta loppujen lopuksi lemmikit ehkä pelastivat uuden maailman.

Novellissa on mielestämme käsitelty tärkeitä asioita, kuten ilmastonmuutos ja tasa-arvo. Siinä tuodaan hyvin esiin, miten kaikki eivät usko ilmastonmuutoksen olevan todellinen ja vaikenevat asiasta. Tasa-arvo ei ole itsestään selvä asia ja Suomessakin löytyy niitä, jotka ajattelevat olevansa ylempänä kuin toiset.

Teksti oli ensilukemalta vaikeasti tulkittava, mutta joka lukukerralta sai novellista jotain uutta. Jäimme miettimään, mitä uudelle maalle ja sen asukkaille tapahtui kruunujen rikkomisen jälkeen. Tulivatko purppurapilvet lähemmäs? Syntyikö uusi tasa-arvoinen maailmanjärjestys? Toivomme, että kruunujen rikkominen pysäytti purppurapilvet ja kansa loi tasa-arvoisen maan, jossa kaikki saisivat elää rinnakkain samanarvoisina ilman tunnetta, että jotkut ovat toisia tärkeämpiä.

Novellin kertojina toimivat Jin ja Kay. Näkökulma tekstissä vaihtelee heidän kahden välillä. Miljöö novellissa on uusi maailma ja sen asukkaiden muistot. Novellissa käsitellään asioita kuten ilmastonmuutos ja tasa-arvo, ne ovat myös novellin teemoja. Aika kulkee pääasiassa kronologisessa aikajärjestyksessä, mutta muutamia takaumia on esimerkiksi, kun Jin muisteli, kuinka Kay otti helmen ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti.

Novellin opetuksena on, että ympäristöstä ja muista kanssa eläjistä pitää huolehtia, jotta voisimme elää mahdollisimman kauan ja kaikkia pitää kohdella tasa-arvoisesti ja kuunnella mitä sanottavaa heillä on.

Iida-Sofia Niskanen

Erika Yrjänä 8B

Muistoissa

Siiri Enorannan kirjoittama novelli Fotosynteesi on julkaistu Raahen Seutu-sanomalehdessä (numerot 104, 105 ja 106/2019). Jos tykkäät vähän haastavammista lukemisista lue tämä novelli. Novelli on täynnä myös mielikuvitusta. Tarinassa kannattaa nauttia menevästä juonesta ja taianomaisista hahmoista.

Tässä novellissa on kolme osaa joissa polarkit eli taianomaiset hahmot voivat palata menneisyyteen pyytämällä kruunuiltaan muistoja, koska heidän mielestään muistoissa on turvallisempi olla kuin nykyhetkessä. Jin ja hänen lemmikkinsä Kay on novellin päähenkilöt. Sivuhenkilöt ovat Jinin ystävä Bao ja hänen lemmikkinsä.

Novellin miljöö on uusi maailma ja muistot. Jokaisella polarkilla on oma lemmikkinsä ja jokainen polarkki sai yleensä lemmikin seitsemän vuotiaana. Polarkit antoivat helmen lemmikkeillensä suuhun, helmet vaikuttivat lemmikkeihin siten, että lemmikit alkoivat palvoa omistajaansa tai lemmikit saivat unelmoivan katseen. Jokaisella polarkilla oli oma kruunu, joka oli heidän omissa aivoissa kiinni.

Mielestämme novellin ideaa oli vaikea ymmärtää ensimmäisen lukemisen jälkeen, mutta kun novellin luki toisen kerran idea tuli enemmän selväksi. Kun luet novellia ota rauhallinen paikka ja keskity lukemaasi, että ymmärrät sen.

Novelli alkoi siitä, kun Jiniä ja hänen lemmikkiäänsä vastaan tuli Bao lemmikkinsä kanssa. Jin ja Bao olivat vanhoja ystäviä vanhempiensa kautta. He olivat jopa katsoneet toistensa parhaat muistot. Heidän vanhan maailman oli pilannut ihmiset, ainakin Jinin mielestä. Novelli kuitenkin loppuu surullisesti, sillä Jinin kruunu meni rikki. Mielestämme novellissa juoni oltiin keksitty hyvin ja se oli hyvin mielikuvituksellinen. Novellia pystyy muokkaamaan itse katsomalla eri näkökulmista, joten se oli kivaa novellissa.

Novelli oli todella erilainen kuin muut novellit mitä olemme lukeneet, joten jos olet joskus lukenut jonkin novellin ja et tykännyt siitä niin anna edes tälle novellille mahdollisuus.

Kun luet novellia, jokaisen minuutin aikana käsitys juonesta muuttuu, koska novellissa tulee useita juonenkäänteitä.

Jos luet novellia väsyneenä voit olla varma ettet ymmärrä juonesta mitään, joten kun luet novellia sinun täytyy olla virkeänä jotta pystyt keskittymään täysillä lukemaasi.

Jos lukee novellia kaverinsa kanssa, voi vertailla toistensa kanssa sitä miten on ymmärtänyt novellin juonen, voit olla varma, että molemmilla on eri käsitys novellin juonesta.

Jos kaikki lukemasi novellit ovat olleet tavallisesta elämästä kertovia, niin sinun kannattaa lukea tämä Fotosynteesi novelli, koska tämä kertoo niin mielikuvituksellisesta maailmasta josta et ole takuulla koskaan kuullutkaan.

Minella Ikonen ja Nea Sanaksenaho

Hypnoosikruunun ihmeelliset muistot

Raahen Seutu -sanomalehden numeroissa 104, 105 ja 106/2019 on julkaistu mielenkiintoinen novelli nimeltä Fotosynteesi. Novellin on työstänyt Siiri Enoranta. Fotosynteesi kertoo polarkeista, ja heidän omistamistaan lemmikeistä. Polarkeilla on kruunu, jonka avulla he voivat matkustaa muistoihin. Lemmikit suojelevat kruunuaan säteilyltä ja menevät heidän perässään joka paikkaan. Novellin päähenkilön roolissa oli polarkki Jin. Jinin lemmikkinä toimii Kay, joka on suuressa roolissa sivuhenkilönä.

Novellin juonta oli aluksi hankala tajuta. Kun luimme toisen kerran novellin, saimme juonesta jo hyvin kiinni. Osa ihmisistä, jotka ovat luopunut vapaaehtoisesti kruunuistaan. Uskovat, että kruunut vetävät puoleensa purppurapilviä eli hiilidioksidipilviä. Polarkit eivät halunneet uskoa sitä, että purppurapilvet tulisivat pilaamaan viimeisenkin osan maapallosta. Tätä tilannetta voidaan verrata vaikka siihen, etteivät nykyihmiset halua luopua autoistaan tai lihan syömisestä maailman parantamiseksi. Tässä tilanteessa polarkit eivät halua luopua kruunuistaan, koska he haluavat katsoa muistojaan kruunujen avulla. Kruunut ovat huonoksi maailmalle, sillä he tarvitsevat energiakseen hiilidioksidia. Jonain päivänä polarkeille ei riitä mikään määrä muistoja ja sen myötä he tarvitsevat energiaa.

Novelli oli hieman sekava, joka mielestämme oli huonoa. Tekstin aihe oli myös erittäin kaukaa haettava. Jotkut asiat olivat kerrottu epäselkeästi sekä monimutkaisesti. Novellissa kuitenkin oli enemmän hyvää kuin huonoa. Lukija sai hyvän mielikuvan siitä, miten Siiri Enoranta oli osannut kuvailla ilmastonmuutosta monelta eri näkökulmalta. Novellissa oli kohtia, jotka jäivät todella hyvin mieleen. Esimerkiksi se, kun polarkit antoivat aina välillä helmen lemmikeillä. Helmeä voidaan verrata huumausaineisiin. Huumausaineet sekoittavat ihmisen mielen, ja helmet taas sekoittavat lemmikkien ajatukset sekä mielen. Helmet saivat lemmikit palvomaan polarkkeja. Toinen asia, mikä oli mielestämme yksi novellin kohokohta. Kun lopussa, kaikki lemmikit hajottivat yhtä aikaa polarkkiensa kruunut. Pelastaakseen viimeisenkin osan maapallosta.

Loviisa Kortessalo ja Aava Haukipuro

Muistojen kruunut

Siiri Enorannan kirjoittama novelli fotosynteesi (Raahen Seutu) kertoo tulevaisuudesta, jossa asuu ylempiarvoisia polarkkeja ja heidän lemmikkejään. Päähenkilöinä ovat polarkki Jin ja hänen lemmikkinsä Kay. Jin ja Kay tapaavat Baon ja hänen lemmikkinsä. He juttelevat lempi muistoistaan ja selviää, että Baolla ja hänen lemmikillään ei ole kovinkaan hyvä suhde. Polarkit, kuten Bao ja Jin elävät muistoissaan kruunujensa avulla. Kruunujen kuuluisi saada muistoihinsa tarvittava energia yhteyttämällä, mutta kruunut käyttävät siihen hiilidioksidia. Kruunujen syystä purppura pilviksi kutsutut saastepilvet lähestyvät maata ja peittävät lopulta kaiken alleen.

Lemmikeillä ei ole mahdollisuutta elää muistojen kanssa, joten he ymmärtävät paremmin nykyhetkestä. Sanotaan, että he ovat syntyneet lemmikeiksi ja alempiarvoiseen elämään. Heidän kuuluisi palvella polarkkejaan ja antautua omistajansa arvovallalle. Kay eikä moni muukaan halua tehdä niin. Jinin antaessa helmeä Kaylle hän ottaa sen, mutta sylkäisee sen pois. Helmi sisältää jotain huumaavaa ainetta, joka saa lemmikin mielen utuiseksi.

Lemmikit voivat tavata toisensa muistoloissa. Siellä eräs vanha mies käskee Kayn tulla muistojen sieppaajan aukiolle, jossa he suunnittelevat polarkkien kruunujen irrottamista. Menetettyään kruununsa polarkit ovat sekavia ja runneltuja eivätkä löydä enää muistojaan. Joku saattaisi ajatella, että he näyttävät samalta eli he ovat sen jälkeen samanarvoisia.

Novellissa käsiteltiin hyvin asioita, jotka liittyvät nykyhetkeen. Kuten ilmastonmuutos, eriarvoisuus ja muistot joita voi verrata nykyajan videoihin.Teksti oli hieman ahdistava ja sitä oli aluksi vaikea hahmottaa.

Aika novellissa kulkee pääasiassa kronologisesti, mutta siinä on paljon takaumia, sillä henkilöt käyvät useasti muistoissaan. He ajattelevat muistojen olevan turvallisempi paikka, kuin nykyhetki. Novelliin sisältyy myös ennakointia, kun lemmikit ajattelevat kruunujen tuhoavan maailman. Sosiaalinen miljöö on polarkit ja lemmikit. Konkreettiset miljööt ovat kaupunki jossa he asuvat sekä metsä, jossa Jin seikkailee. Kertoja vaihtui novellissa useasti ja novellia kerrottiin kahden eri ihmisen näkökulmasta.

Kreetta Eskola ja Senja Hyväri, 8B

Purppurainen aamunkoitto

Tarinaa täytyy makustella hetken aikaa ennen kuin löytää punaisen langan. Siiri Enorannan novellissa Fotosynteesi (julkaistu Raahen Seudussa) päähenkilöt ovat polarkki Jin ja hänen lemmikkinsä Kay, jotka elävät saastepilvien ympäröimässä suurkaupungissa. Novelli kertoo dystooppisesti tarinaa, jossa alempiarvoiset ihmiset eli lemmikit huolehtivat polarkeista, jotka ovat sen ajan vallassa olevia ihmisiä.

Polarkkien yhteyttämisellä toimivien kruunujen tehtävänä on antaa heille muistoja. Polarkit syöttävät lemmikeilleen kesytyshelmiä. Niiden avulla lemmikit pitävät polarkit turvassa valvemaailmassa, kun he katsovat muistoja. Saastepilvet lähenevät kaupunkia, koska kruunut tarvitsevat toimiakseen hiilidioksidia. Lopussa kaikki lemmikit ottavat polarkeiltan kruunut pois, ja tekstiä lainaten “Maailmanjärjestys menee uusiksi. Ehkä. “. Novellissa on mukana myös sivuhenkilöt Bao ja hänen lemmikkinsä. Bao ei kuitenkaan tule toimeen lemmikkinsä kanssa.

Tarina kulkee pääosin kronologisesti mutta muistoissa palataan menneisyyteen. Uskomme, että tekstin tulkintaan vaikuttaa oma näkökulma ihmisoikeuksista, ilmastonmuutoksesta ja maailman tilanteesta. Nämä ovat samalla myös tekstin teemoja ja asioita joita kirjoittaja todennäköisesti haluaa viestittää muille. Osa tarinan kulusta oli jätetty tarkoituksella auki, joten lukijan täytyy itse pohtia monia asioita. Kuten mistä syystä maailma päätyi tähän pisteeseen ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Novellissa oli erityisen hyvää sen uudenlainen tapa kertoa näistä sekä asioiden kertominen päinvastaisista lemmikin ja polarkin näkökulmista.

Novelli tuntui aluksi ahdistavalta ja syyllistävältä sen mahdollisuudesta muuttua todeksi. Novellissa oli paljon tiivistettyä asiaa, joten tulkinta oli aluksi haastavaa. Useampien lukukertojen jälkeen mielipiteemme novellista muuttui paljon positiivisemmaksi. Se ei ollut vain tavallinen yksivärinen tarina vaan eloisa ja mielenkiintoinen. Pidimme novellista, koska se oli erilainen verrattuna aikaisemmin lukemiimme.

Venla Puru ja Noora Hiitola 8B

Hyvästi muistot

Kirjoittaja: Siiri Enoranta

Julkaisupaikka: Raahen Seutu, sanomalehti numerot 104, 105 ja 106 / 2019.

Eletään tulevaisuudessa jossa ihmiset ovat keksineet bioteknologian huipputuotteen, kruunun. Niitä käyttivät rikkaat ihmiset, polarkit. Polarkit omistavat myös lemmikin, jotka ovat samantapaisia kuin palvelijat. Lemmikit joko kasvatettii tai pyydystettiin joutomailta lapsena.

Tarinassa oleva päähenkilö Jin saa lemmikkinsä Kayn 7-vuotiaana, joka oli pyydystetty joutomailta, yleensä polarkit saavat juuri siinä iässä lemmikkinsä. Kay on mielestäni toinen päähenkilö, koska hänkin esiintyy tarinassa yhtälailla mitä Jin ja novellissa kerrotaan myös Kayn näkökulmasta.

Novellissa esiintyy myös Bao ja hänen lemmikkinsä, sivuhenkilöt, Bao on Jinin kaveri ja heidän vanhempansa tuntevat toisensa. Baon ja hänen lemmikkinsä välit ovat huonot. Baon lempi muisto on kruunulta vesisota, kruunu näyttää muistoja joihin voi uppoutua katsomaan niitä. Kay toteaa novellissa “ Menneisyys on turvallisempi paikka kuin nykyhetki. Nykyhetki on epäluotettava. Muistossa asuu totuus.”

Novellissa polarkit antavat lemmikeilleen helmejä jotka rauhoittavat heitä ja jotta he myös tottelisi polarkkeja paremmin. Lemmikkien silmiin tulee pehmeä, unelmoiva katse, kun helmi alkaa vaikuttaa.

Novelli oli mielestäni mielenkiintoinen. Olisin halunnut että novellin alkua olisi selitetty enemmän, koska alku oli aika nopeasti etenevää ja loppua jatkettu pitempään, koska olisin halunnut tietää mitä seuraavaksi novellissa olisi tapahtunut. Novellin lukijalle se tuo paljon ajateltavaa, ainakin minun piti lukea novelli monesti läpi ajatuksella. Jos novellista olisi kokonainen kirja niin se olisi hyvin mielenkiintoista lukea, lukisin sen kyllä innolla.

Novellissa tulee myös yllättävä käännekohta. Kun kaupungissa on jo miljoona polarkkia jotka katsovat muistojaan kruunusta, niin kruunut ovat alkaneet vetää puoleensa purppurapilviä. Niiden välttämiseksi ollaan keksimässä keinoa mutta ainut hyvä keino tässä tilanteessa olisi riisua kruunu päästä.

Novellin aikaa pidän nykyhetkenä mutta jossain kaukana tulevaisuudessa, sillä teknologia on uudemman laista. Kruunukin olisi miltein mahdoton tehdä nykypäivänä, sillä kruunulta voit vain pyytää jotain muistoa ja katsoa sen. Kruunu on myös hyvin erikoinen sillä se on aivoissa asti kiinni. Novellissa ihmisillä on selkeät omat ryhmät, esim. polarkkit ja lemmikit, joka olisi mielestäni ihan mahdollista olevan joskus todella pitkällä tulevaisuudessa totta, että ihmisillä olisi jotkut ryhmät mihin kukakin kuuluu.

Novellissa ollaan enimmäkseen kaupungissa ja myös muistoissa pyöritään aikalailla, päähenkilöt menevät myös novellin lopussa kaupungin ulkopuolelle, joutomaan rajalle jossa Kay riisui Jinin kruunun estääkseen purppura pilvien tuloa.

Sofia Lalli

Bioteknologia tulevaisuudessa

Siiri Enorannan novellissa Fotosynteesi (Raahen Seutu) polarkki jonka nimi on Jin lähtee kävelylle lemmikkinsä Kayn kanssa. Jin sukeltaa muistikuviin bioteknologisen kruunun avulla. Pian hänen lemmikkinsä kertoi hänelle heidän keksimiensä käsimerkkien avulla, että vastaan käveli joku huomionarvoinen henkilö. Tulevaisuudessa ihmiset, jotka kutsuvat itseään polarkeiksi ajattelevat, että on paljon turvallisempaa elää menneisyydessä kuin nykyhetkessä. Tuossa maailmassa lemmikit ovat polarkkeja alempiarvoisempia ja he eivät omista kruunua. Polarkit antavat lemmikeilleen huumaavia helmiä, jotta ne rauhoittaisivat heidät. Monet lemmikit sylkäisivät helmen pois, kun polarkki katsoi muualle. Kay ja muut lemmikit olivat suunnitelleet muistonsieppaajan aukiolla joka kolmas jakso, että he ottavat polarkeilta kruunut pois, koska ne keräävät polarkkien purppura pilviksi kutsumia pilviä. Kaylle oli vakuutettu, että kruunun ottaminen päästä ei vahingoittaisi polarkkia, mutta kun hän oli ottanut kruunun pois Jiniltä, tämä istui maassa sekavana ja runneltuna ja sanoi ettei löytänyt enään muistojaan.

Teksti herättää ajatuksia tärkeistä asioista, kuten esimerkiksi tasa-arvosta ja ilmastonmuutoksesta. Monissa yhteiskunnissa ajatellaan edelleen, että minkälaiseen perheeseen syntyy niin sen arvoinen on aina. Tasa-arvo ei vieläkään ole päivänselvä asia joka paikassa. Suomessakin muutamat ihmiset ajattelevat, että kaikki eivät ole tasa-arvoisia. Mielestämme on hyvä puhua näistä asioista, koska ne ovat ajankohtaisia. Ilmastonmuutoksesta on tärkeä puhua, koska se on vaarallinen ja jos ihmiset käyttävät maapallon luonnonvaroja liikaa niin se pahenee.

Me koimme tekstin hieman ahdistavana. Se oli mielenkiintoinen, mutta vaikeasti tulkittava. Meistä tekstissä oli huonoa se, että alempiarvoisempia ihmisiä kutsuttiin lemmikeiksi ja polarkit jopa löivät heitä joskus.

Essi Kalliokoski ja Viena Kinnunen, 8B Saloisten koulu