Seit­se­mäs ikkuna ko­ris­tel­laan en­ti­seen kul­ta­se­pän taloon

Seitsemättä jouluikkunaa voi ihailla 1800-luvulla rakennetussa talossa osoitteessa Reiponkatu 33.
Seitsemättä jouluikkunaa voi ihailla 1800-luvulla rakennetussa talossa osoitteessa Reiponkatu 33.
Kuva: VESA JOENSUU

Reiponkatu 33:n talo lienee rakennettu 1800-luvulla. Talon aikaisemmista omistajista tiedetään ainakin seuraavat: vuonna 1882 talon omisti sjöman Jonas Rajaniemi, vuonna 1890 stadsfiskalen I.S. Visberg, vuonna 1900 kultaseppä Gustaf Heinonen, vuonna 1937 leipoja Anna Maria Lundström ja vuonna 1937 rouva Hanna Nissilä.

Kultaseppä Heinonen

Vuonna 1900 talon osti kultaseppä Gustaf Heinonen (1855-1931) ja talossa toimi Heinosen kultasepänliike, Maria ja Gustaf Heinonen. Gustaf on muuttanut Raaheen muualta, koska hänelle myönnettiin mestarinkirja 1.9.1877 Käsityöläisyhtiö Lappeenrannasta. Hän toimi kultaseppänä vuosina 1879-1931. Myös Heinosen vaimolla, Marialla, oli lupa harjoittaa kultasepän ammattia. Hän on ilmeisesti ollut Suomen ensimmäinen naispuolinen kultaseppä.

Heinosesta juoruttiin selän takana, että hän ostaa varastettua tavaraa. Kaiku-lehdessä (19.6.1880 N:o 25) kerrottiin, että hän oli avustanut poliisia ostamalla tarkoituksella varastettua tavaraa, olemalla jopa murtovarkaiden mukana, kun nämä tunkeutuivat Siikajoen kirkkoon. Hänen kotonaan oli käytetty salakuuntelua hyväksi ja varkaille oli tarjottu viinaksia, jotta totuus saataisiin ilmi. Hänen ansiostaan rosvot saatiin kiikkiin ja 14 varasta tuomittiin. Lehden mukaan Raahen kaupunki myönsi Heinoselle 300 markan palkkion avusta.

Perikunta lahjoitti esineistön Raahen museolle. Esineistöstä oli kiinnostunut myös Kansallismuseo. Museoon lahjoitetussa verstaassa on muun muassa työpöytä, erikokoisia alasimia ja sormuslanganvetopenkki. Heinonen toimi myös optikkona, siitä kertoo laatikko, jossa on erilaisia linssejä ja sovitussangat.

Oppikoululaisten koulukortteeri

Eräs oppikoulua Raahessa käynyt henkilö kertoo, että hän asui keskikoulun IV-V luokilla syksystä 1956 kevääseen 1958 talon päätykamarissa koulukaverinsa kanssa. Talon omistajalla itsellään oli käytössään keittiö ja kamari. Vuokralaisten huone sijaitsi Lybeckerin käsityökoulun (nyk. Sofian talo) puolipäässä. Siihen mentiin omasta porstuasta, jossa oli heti vasemmalla pikkuinen kanttuuri eli kafferi. Siellä tytöt säilyttivät eväitä, kuten sitä yhden litran pläkkistä maitopääläriä, joka oli tuotu kotoa pyörän sarvessa.

Tyttöjen huone oli soma pikku kamari, sopivan kokoinen kahdelle pienelle ihmiselle. Huoneessa oli vastakkaisilla seinillä vieteripohjaiset laidattomat sängyt ja pari pikku pöytää ja tuoleja sekä pesupöytä tai kommuuti, jossa oli silmivati naamanpesua varten. Likaämpäri nökötti lattialla kaapissa, peili seinällä. Räsymatto peitti lattian. Ikkunat olivat samanmalliset kuin nykyäänkin.

Kamarin piti lämpimänä pönttöuuni, ja talviaamuisin huoneessa oli kylmä. Kun talon emäntä tuli uunia lämmittämään, hän sanoi, että on sikäli holotna, että pittää panna pökyä pessään.

Huonetta tuuletettiin avoimesta ikkunasta. Ikkunalaudalla napotti pieni ruusun alku purkissa kasvua aloittamassa. Tyttöjen huoneessa oli ikkunat sekä pihan suuntaan että kadulle päin suoraan liikennöitsijä Toivo Käkelän keittiöön. Siinä talossa oli kova liikenne ja vilskettä, kun linja-autot seisoivat päiväsaikaan pihalla, ja Käkelän rouva tarjoili kuskeille ja rahastajille keittiön pöydän ääressä ruokaa ja juomaa.

Pihan perällä seisoi huussi eli raahelaisittain maki. Samassa ulkorakennusrivissä oli muitakin ulkorakennuksia. Viikonlopuksi tytöt yleensä matkustivat kotiin, silloin vuokraemäntä siivosi huoneen.

Nykyiset omistajat ostivat talon vuonna 2000. He ovat peruskorjanneet rakennuksen vanhaa kunnioittaen.