Kun Simo Aalto meni ensimmäisen kerran päiväkotiin tekemään taikatemppuja, kaikki lapset pillahtivat itkuun.
–Päälläni oli musta frakki ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, yksi lapsi alkoi itkeä ja sitten kaikki muutkin yksitellen, Simo nauraa.
Simo työskenteli siihen aikaan Oulun kaupunginteatterin Taikahuilu-näytelmässä iltanäyttelijänä, jonglöörasi ja teki temppuja Harlekiinin roolissaan. Hän päätti lainata asua seuraavalle keikalle, ettei enää tulisi tehneeksi pieneen yleisöönsä samaa vaikutusta.
Kun Simo meni esiintymään harlekiiniasussa, olivat lapset heti innoissaan.
–Eräällä keikalla sitten joku lapsista sanoi taikasanat "jokeripokeribox". Se jäi korvaani. Moni asia on sattunut vahingossa ja sattumalta.
Simo Aalto on käsistään kätevien miesten sukua.
Isänsä on taidemaalari ja ukki oli räätäli. Kun Simo jo pikkupoikana hullaantui taikuudesta, ei häntä siitä tuomittu, vaan kannustettiin.
–Ensimmäinen kokemukseni taikuudesta oli, kun tämä viipurilaissyntyinen Pekka-ukkini kertoi nähneensä Pietarissa taikin, joka löi metallirenkaat hänen silmiensä edessä kiinni. Ukki sanoi: "Mie en löytänt siit mittään aukkoo".
Kun sitten Oulun-kotiin tuotiin televisio, pikku-Simo näki ruudusta lähitemppujen tekijöitä, closeup-taikuutta. Kolikoita meni pöydän läpi kuin tyhjää vain ja pojan silmät laajenivat.
–Ajattelin, että voi kun joskus voisi tehdä jotain tuollaista, niin olisin onnellinen. Ja nyt olen – ja kolikot menevät käsistäni pöydän läpi, sanoo vuonna 2000 taikureiden maailmanmestariksi valittu Simo.
Simo sai lahjaksi Solmu Mäkelän kirjan ja isä toi Helsingin-tuliaisena taikurivälinelaatikon. Kipinä leimahti liekkiin.
Yleisö ei ole muuttunut Simon mielestä neljässä vuosikymmenessä miksikään.
Lapset ovat yhtä rehellisiä ja aitoja kuin silloinkin – himpun verran ovat rohkeampia ja avoimempia, mutta eivät isossa kuvassa mitenkään erilaisia.
Taikuri itse kokee vain paranevansa iän myötä.
–Uskottavuus ja esiintymisvarmuus paranevat, eikä niitä voi hankkia muuten kuin pitkällä kokemuksella. Jossain vaiheessa sorminäppäryys alkaa heiketä, mutta kun joka päivä treenaa, se pysyy yllä. Heti kun on aikaa, otan kolikot ja korttipakan käteen.
Simolle tärkeintä esiintymisessä on ilon ja riemun tuottaminen. Jos hän ei taikoisi, hän soittaisi tai laulaisi.
–Haluan antaa itsestäni jotakin ja ilahduttaa muita ja tämä on se minun välineen. Hienointa on se, että kaiken saa tehdä itse.
40-vuotiskiertueen ohjelmisto on kasattu tuttuun tapaan Kirsti-vaimon kanssa. Siinä on mukana sekä parhaita paloja vuosien varrelta, että aivan uusia temppuja.
Esityksen rakentaminen on kuin näytelmän tekemistä: taustat, välineet, valot, musiikit, äänet – kaikki tehdään itse.
–Kirstin osuus on erittäin merkittävä. Työmme ovat jakautuneet automaattisesti niin, että Kirsti hoitaa täysin yrityksen, varaukset ja järjestää kiertueet. Minä saan keskittyä omaan, rakkaaseen lajiini. Se, että Kirsti on mukana myös esityksissä, mahdollistaa eläinten mukanaolon.