Raahen seurakuntapastorin Teemu Kakkurin reformaation 500-vuotisjuhlanäytelmä Martti ja Luther pääsi yllättämään.
Keskiviikkona ensi-iltansa saanut Sari Jaatisen ohjaama näytelmä ei kerrokaan Martti Lutherista vaan Martista (roolissa Johannes Mattila) ja Lutherista, joka on näytelmässä läsnä kirjoituksissaan.
Kakkuri ei ole lähtenyt kertaamaan reformaation historiaa. Siihen etukäteen tutustuminen avaisi varmasti uudella tavalla monia näytelmän kohtauksia. Näytelmässä on riittävästi tarttumapintaa myös ummikolle, jolle reformaatiota tutumpi termi on uskonpuhdistus ja jolle uskonpuhdistus tuo mieleen ensimmäisenä kirkon oveen hakattavat teesit.
Toki teesit ovat läsnä Kakkurin näytelmässäkin, mutta ne kiinnitetään oveen jesarilla.
Tapahtuma-aika on hienolla tavalla häilyvä. Tapahtuma-aikaa tärkeämpi on henkinen ilmasto. Raahessa eletään tehtaan varjossa. Tehtaan merkitys on suuri olkoon sen nimi sitten Rautaruukki tai SSAB.
Martin lukemisiin kerrotaan kuuluvan Korkeajännitykset. Manipuloiva karismaatikko Jouko on käskenyt Marttia polttamaan rock-levyt. Tuleen ovat joutuneet muun muassa Deep Purplen ja Uriah Heepin tuotokset. Se vaikuttaa kovasti seitkytlukulaiselta, sillä eikös nyt pahuutta samassa tilanteessa edustaisi rap-musiikki. Ehkäpä nykyään kehotettaisiin vain lakkauttamaan Spotify-tili.
Nykyaikaan ja aivan viime vuosiin viittaavat Rantapuistossa kuuden tuuman rautanauloilla betonijalustassa kiinni oleva Kekkosen patsas, jonka kanssa Martti käy keskusteluja tulevaisuudestaan.
Puhuva Kekkos-patsas tuo mieleen Don Camillo -romaanien ja elokuvien puhuvan krusifiksin. Kommentit ovat samaan tyyliin ääneen naurattavia.
Kaiken kaikkiaan Martti ja Luther rohkea ja moneen suuntaan katsova näytelmä, jossa ei vältellä vaikeitakaan asioita, vaan mennään suoraan niitä kohti, samaan tyyliin kuin raahelaiset kohtaavat tuulen lähestulkoon joka päivä.
