Tie­dät­kö, miten ver­taus­lu­vut las­ke­taan? Suo­mes­sa on käy­tös­sä d'Hond­tin me­ne­tel­mä

Eduskuntaan ei pääse 200 eniten ääniä saanutta ehdokasta, sillä ehdokkaan läpimenoon vaikuttavat hänen saamiensa äänten lisäksi koko ryhmän saamat äänet. Ison henkilökohtaisen äänipotin saanut ehdokaskaan ei välttämättä pääse eduskuntaan, jos hänen puolueensa tai ryhmittymänsä kannatus ei ole riittävä.

Suomessa eduskuntavaalit ovat suhteelliset: jokainen puolue tai ryhmittymä saa sen määrän edustajia kuin mitä sen saama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin edellyttää. Jos esimerkiksi puolue saa annetuista äänistä noin 20 prosenttia, sen tulisi saada myös noin 20 prosenttia edustajanpaikoista. Ihan yksi yhteen eivät kannatus ja eduskuntapaikat kuitenkaan kohtaa, etenkään pienissä vaalipiireissä.

Vaalien tuloksen määrittelyssä käytetään ns. d'Hondtin laskentamenetelmää:

1. Lasketaan kunkin ryhmittymän puolueen, vaaliliiton, yhteislistan tai valitsijayhdistyksen vaalipiirissä saama kokonaisäänimäärä. Vaaliliitossa olevia puolueita kohdellaan yhtenä ryhmittymänä, samoin yhteislistaan kuuluvia valitsijayhdistyksiä.

2. Asetetaan kussakin ryhmittymässä ehdokkaat järjestykseen henkilökohtaisten äänimäärien perusteella.

3. Kullekin ehdokkaalle annetaan vertausluku siten, että ryhmittymän eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen ryhmittymän koko äänimäärän, toiseksi eniten ääniä saanut puolet ryhmittymän äänimäärästä, kolmanneksi tullut kolmanneksen jne.

4. Vaalipiirin kaikki ehdokkaat asetetaan vertauslukujen mukaiseen järjestykseen, ja tästä listasta valitaan kansanedustajiksi niin monta ehdokasta kuin vaalipiiristä valitaan edustajia.