"Tu­pak­kaa ei saa polt­taa, viinaa ei juoda, eikä hu­ma­las­sa tulla sisään" – Pa­ra­di­se kypsään ikään

Uusi nuorisokeskus avasi ovensa 30 vuotta sitten ja maksoi yli 2 miljoonaa markkaa.

Paradisen näyttämö rakentuu kovaa vauhtia syksyllä 1989. Kuva Raahelainen Flipperi ja avaruuspelit vetivät avajaisissa nuorisoa sisään.  Kuva: Raahen Seutu
Paradisen näyttämö rakentuu kovaa vauhtia syksyllä 1989. Kuva Raahelainen
Paradisen näyttämö rakentuu kovaa vauhtia syksyllä 1989. Kuva Raahelainen

Lokakuussa 1989 Raahen vanhan tullikamarin sisällä lauloi saha.

Raahelainen kertoi 17. lokakuuta 1989 julkaistussa jutussa kuinka tullikamarin saneeraus oli "viittä vaille valmis". Nuorisotiloiksi saneerattavan tullikamarin muutostyöt olivat valmistumassa vielä kuukauden loppuun mennessä.

Rahaa Raahen nuorisokeskuksen rakentamiseen oli uponnut 2 miljoonaa markkaa.

Rakennuskustannusten lisäksi diskolaitteista ja irtokalusteista oli vielä odotettavissa yli puolen miljoonan markan lisämaksu.

Nuorisotilahanketta oli ehditty pallotella kaupungin päättäjien keskuudessa pitkään. Rakennushanke oli ollut vuoden verran jäissä, sillä vanhan tullikamarin sijainnin ei katsottu täyttävän "liikenneturvallisuusnäkökohtia".

Ratakadun varrella sijaitsevan rakennuksen muutostyöt lähtivät kuitenkin käyntiin tammikuussa 1989.

140 neliömetrin suuruinen sali näyttämöineen mahdollisti disko- ja tanssitapahtumien järjestämisen ja antoi katon uusille kulttuuririennoille.

Pääurakoitsijana toimi kaupungin teknisen viraston rakennusosasto.

Keskiviikkona 15. marraskuuta vielä nimetön nuorisokeskus avasi ensimmäistä kertaa ovensa käyttäjille.

Nuorisokeskuksen isäntä ja nuoriso-ohjaaja Seppo Rantala toivoi, että toimintaa järjestettäisiin nuorison omien aloitteiden pohjalta.

Suunnitelmissa oli, että alle kolmetoistavuotiaiden limudiskoja pidettäisiin kerran kuukaudessa. Yli kolmetoistavuotiaiden diskoja oli jopa kaksi viikossa: perjantaina ja lauantaina. Raahen Tökärillä järjestettyjen diskojen pito siirtyi naapuriin.

– Tupakkaa ei saa polttaa, viinaa ei juoda, eikä humalassa tulla sisään. Ja muutenkin on oltava siivosti, Rantala kertasi yhteisiä sääntöjä Raahelaisessa.

Nuorisokeskus oli auki paikallisille nuorille kaikkina viikonpäivinä klo 14-22, lukuun ottamatta sunnuntaita. Talossa saattoi harrastaa muun muassa biljardia, dartsia ja pelata flipperiä. Baarin looseissa oli mukava juoda virvokkeita tai "vain seurustella".

Nuorisotila oli myös alusta asti olohuone muille alueen yhdistyksille. Eläkeläisjärjestöt anoivat käyttölupaa heti avajaisten kättelyssä ja sellaisen saivatkin.

Yksi rakennuksen huolista oli sen kestävyys.

Uudet tilat olivat modernit ja kauniit, mutta kuinka kauan?

– Jos jotain särkyy, pitäisi siitä panna itse maksamaan. Jos näin ei tehdä, on paikka parissa vuodessa entinen, kommentoi nuori herra Raahen Seudun jutussa marraskuussa 1989.

Nuorisotalon seinähirret kestivät kuitenkin jopa kymmentuntisen bändimaratonin, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa joulukuussa 1989. Tapahtumassa soittivat King Surfers, Skin Mama, Puhdas Vahinko, Marlowe, Bar'n baari, Swine Dogs, White Blade, Papa Rousin ja Gobra.

Raahen nuorisotalon sisäänajovaihe oli todettu onnistuneeksi.

– Kokoonpanot koettelivat tullikamarin ikivanhojen seinähirsien kestävyyttä rautaisannoksella. Ne eivät sortuneet!, kerrottiin myöhemmin Raahelaisessa.

Paradisen nimen keksivät itse nuoret. Se otettiin käyttöön virallisissa vihkiäisissä tammikuussa 1990.

FAKTAParadise

Tällä hetkellä auki nuorille kolme kertaa viikossa: tiistaina klo 16–20, keskiviikkona 16-18.30 ja Pikkunuokkari

lauantaina klo 17–22.

Nuorisoilloissa on kävijöitä noin 30-70 henkilöä per ilta.

Järjestöt ja yhdistykset suosivat tanssisalia, jonka kysyntä on kova.

Nuorten diskot ovat nykyään teemadiskoja, eikä niitä järjestetä enää säännöllisesti.

Paradisessa toimii myös Raahen kaupungin nuorisotoimi.