Uusi raa­he­lais­duo Maaru tuu­dit­taa uneen

Pirita Myllymäki ja Sari Kauranen ovat ystävystyneet sydämellisesti levyntekoprosessin aikana. Se kuuluu myös levystä kauniina harmoniana.

Kuva: Sari Jaatinen

Klassinen laulu ja kanteleen ääni ovat kerrassaan sykähdyttävä yhdistelmä. Siinä on kaikuja hyvin kaukaa, jostakin Kalevalan mailta, ikiaikaisten emojen ja taattojen soitosta ja laulusta.

Tätä yhdistelmää tarjoaa vuoden pimeimpiin hetkiin uusi raahelaisduo Maaru eli Pirita Myllymäki ja Sari Kauranen. Heidän ensimmäinen yhteinen levynsä Maan unia, puun unia on juuri ilmestynyt, pitkän ja hartaan työstövaiheen päätteeksi.

Levyn 19 iltalaulua tulvehtivat kauneutta, rauhaa, tyyneyttä ja kirkasta sisäistä valoa. Myllymäen kuulas laulu ja Kaurasen helmeilevä soitto sekä Helea-trion kaunissointinen yhteislaulu tarjoavat levollisen ja ihanan kuuntelukokemuksen. Kuuntelijan pitää olla sen verran tarkkana, ettei musiikki vie unten maille, kyse kun on kehtolauluista.

Heli Väisäsen lauluoppilaana Raahen Musiikkiopistossa opiskelleelta Myllymäeltä on moneen otteeseen toivottu omaa levyä. Hellittämätöntä anopin veljeä on myös osaltaan kiittäminen, että levyajatus alkoi muutama vuosi sitten muuttua todeksi. Kun sitten Sari Kauranen suostui mukaan säestäjäksi Keskuskoulun ala-aulassa marraskuussa 2015, oli iso askel otettu levyn suuntaan.

– Asetin kovat ehdot: kiire ei saa olla, Kauranen nauraa.

Kiirettä ei ole pidetty, vaan kokonaisuutta on suunniteltu, rakennettu ja hiottu pitkään. Myllymäki kertoo levyn olleen ensin hyvin hahmottumaton.

– Valitsin laulettavakseni lempikappaleitani, joita olin Helin opissa laulanut, mutta kun piti valita jokin teema, valitsimme iltalaulut. Sen ympärille oli helppo hakea lisää lauluja, Myllymäki kertoo.

Laulamisen Myllymäki kokee itselleen yhtä luonnolliseksi kuin hengittämisen ja syömisen. Se poistaa stressiä ja tuo elämään merkitystä.

Säestäjän rooli ei yhtyemuusikoksi itsensä kokevalle Kauraselle ollut omiaan, vaan hän alkoi lempeästi tunkeutua sisään Piritan unelmaan.

– Sovitin joitakin levylle tulleita lauluja paremmin sormiini sopivammiksi ja laulutekstejä ja tunnelmia kuvaileviksi. Yhtyeeksi kasvamiseen vaikutti myös se, että laulan duettoja Piritan kanssa eli en täysin pysynyt säestäjän roolissa, Kauranen sanoo.

Kauranen toivoi äänittäjäksi ystäväänsä, kanneltaja Timo Väänästä. Luottohenkilö oli kultaa kalliimpi äänitystilanteessa. Silloin oli voitava luottaa äänittäjän peukkuun: jos se osoitti ylöspäin, otto oli onnistunut, oli oma käsitys tai olo mikä hyvänsä.

– Pääosin levyä on saatu valmistella rauhassa mutta äänityssessio oli tiukka: äänitimme monta kappaletta lyhyessä ajassa. Mitään korjausäänityksiä ei ole voitu tehdä jälkikäteen, Kauranen sanoo.

Ensimmäinen kuuntelukokemus omasta levystä oli Myllymäen mielestä ensin pelottava. Aviomies Jarmo oli ollut isona tukena ja tsemppaajana koko levyprosessin ajan, joten oli luontevaa kuunnella levy juuri hänen kanssaan.

– Kuuntelimme levyn autossa. Olihan se epäuskoista. Mekö tämän teimme? Se oli hämmentävää ja aika tunteikasta, Myllymäki sanoo.

Kauranen sanoo tuntevansa lähinnä helpotusta.

– Suurimmaksi osaksi se kuulostaa siltä mitä haluttiin. Pirita jaksoi kuunnella ensimmäisiä versoita, minulla oli itsekritiikki korkealla, mutta aika auttoi paljon pitkässä miksausvaiheessa. Olemme olleet armollisempia itsellemme, Kauranen sanoo.