Vaalikone: Katso Raahen Seudun alue­vaa­li­ko­nees­ta sopiva eh­do­kas.

Kolumni
Tilaajille

Uusi vuosi, vanha minä

Usein vuoden alussa monen suusta kuulee lauseen: uusi vuosi, uusi minä. Vuoden vaihtuessa mieleen hiipii salakavalasti ajatus, että pitäisikö syödä terveellisemmin, liikkua enemmän tai kenties muuttaa elämänsä suuntaa täysin. Tätä ajatusta ruokkii niin naistenlehdet kuin sosiaalinen media. Osa luo itselleen paineita ihan itse. Itselleni tuntuu isolta saavutukselta se, että olen selvinnyt suurin piirtein järjissäni toisen koronavuoden aikana. On ollut poikkeustilaa toisen perään, maskipakkoa ja epävarmuutta siitä, toteutuuko opinnot etänä vai kampuksella. Nämä kaikki muutokset ovat tuntuneet ihan riittäviltä, mitään lupauksia tai niiden toteutumista en ole kaivannut. Pakko kyllä myöntää, etten ole tehnyt uudenvuodenlupauksia sitten yläasteaikojen. Silloin ne taisivat liittyä koulumenestykseen ja unirytmin korjaamiseen. Jälkimmäinen ei vielä tänäkään päivänä ole korjaantunut, yökukkujasta ei aamuvirkkua saa.

Ystäväni kertoivat heidän uudenvuodenlupaustensa koskevan pääosin laihduttamista, tipatonta tammikuuta ja tupakoinnin lopettamista. Näiden lisäksi herkkulakot ovat olleet suosiossa. Lupauksia on tehty myös siitä, että lukisi enemmän kirjoja ja kokeilisi erilaisia reseptejä ruoanlaitossa. Eräs kaveri tokaisi, että aikoo joka vuosi laihduttaa ainakin 20 kg, mutta epäonnistuu tavoitteessaan heti tammikuussa. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat olleet jopa vuoden herkkulakossa. Siitä täytyy nostaa hattua, sillä itse en ole niin masokistinen, että kyseiseen hommaan lähtisin. Herkkulakossa oleminen ylipäätään ei kuulosta kovin mukavalta elämältä.