Val­koi­nen ei petä tänä jouluna

Lumi taivaalta leijui, poskelle suli, samasta pilvestä enkeli tuli ja olalle istui, korvaan kuiskas: Hyvää joulua! (värssypankki).

Herkutellaanpa aluksi biologi Rainer Rajakallion tekstillä, joka on julkaistu Suomen Luonnossa helmikuussa 2015.

"Kun se ensimmäistä kertaa peittää maan, muuttuu pimeyskin astetta valoisammaksi. Samalla se tekee maastosta lumilehtisen vieraskirjan. Siihen merkkaavat elolliset menemisiään ja tulemisiaan."

Lumen antama suoja on elinehto luonnossa sekä eläimille että kasveille. Pohjoisen kanalinnut kaivautuvat lumen sisään yöpymään. Taidon ovat oppineet myös monet pikkulinnut.

Kovallakin pakkasella lämpötila pysyttelee maanrajassa nollan tuntumassa. Lumi on tehokas lämmöneriste myös jään päällä, sillä lumipeitteinen jää vahvistuu paljon hitaammin kuin lumeton jää samassa lämpötilassa.

Perämeren laitamilla lumipeitteen asettuminen pysyväksi suojaksi on oikutellut jo monena vuonna. Tänä syksynä ensilumet saatiin jo lokakuussa, mutta kenenkähän sormet riittävät laskemaan, kuinka monta kertaa lumet ovat sulaneet ja muuttaneet pinnat jääkaljamaksi.

Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että lumelle ei ole tulossa äkkilähtöä. Silloin se tarkoittaa myös valkoista joulua.

Raahen Arkkukarissa asuva puutarhuri Jari Särkkä kertoo, että torstaina lunta oli keskimäärin 13,4 senttiä.

Lukema on sangen luotettava, sillä se on viidestä erilaisesta maastokohteesta mitatun lumimäärän keskiarvo.

Vielä viikko sitten keskiarvo oli 18,9 senttiä, mutta keskiviikkoinen vesisade "söi" lumipeitettä tehokkaasti.

Arkkukarin säätilastojen mukaan joulu on lumeton keskimäärin joka 4,5 vuosi. Vuodesta 1999 alkaneen yhtenäisen tilaston mukaan paksuin lumipeite, 35 senttiä, oli vuonna 1999. Kakkoseksi nousee 2005, jolloin lunta oli 27,5 senttiä. Kovin pakkasjoulu koettiin 2009, jolloin joulupäivänä mittari näytti -23,5 astetta. Lämpimintä oli vuonna 2015, +2 astetta.

Lumen alla nukkuville kasveille alkutalvi on ollut hiukan helpompi kuin kahtena edellisvuonna, Jari Särkkä arvioi.

–Monivuotisille kasveille talven kulku on ollut toistaiseksi helpompaa. Suurimmat ongelmat voivat tulla siitä, että lumet katoavat ja paukkupakkaset tulevat heti sen jatkeeksi. Viime kesän alhainen lämpösumma antaa huonon pohjan kasvien talvehtimiselle. Mutta jos talvi jatkuu tätä rataa ja lumi pysyy maassa, niin uskoisin kasvien pärjäävän melko hyvin.

Meren jäätyminen on vielä alkutekijöissään. Ennen vanhaan oli toisin.

–Isäni Reijo Särkkä muistelee usein, kuinka Siniluodon edustalle Peltomatalaan päästiin pilkille yleensä itsenäisyyspäivän aikoihin.

Rainer Rajakallio suosittelee ottamaan ilon irti lumesta: "Hyvät lajitoverit, löytäkää lumi ja talvi uudelleen muualtakin kuin laskettelurinteestä. Menkää ulos ja kahlatkaa kinoksiin. Heittäkää kuperkeikkaa, antakaa ystäville lumipesuja ja -pusuja. Käskekää sydämenne laukata ja hikoilkaa niin maan perusteellisesti. Kun sitten menette takaisin kuumiin kuutioihin, huomaatte, että tuulettunut veri kiertää vilkkaasti, ajatus lentää, kuonat ovat kiehuneet kropasta ulos ja pirteä olo on toisaalta mukavan raukea. Siellä aivojen omat kovat huumeet, endorfiinit, tekevät työtään."