Parturi-kampaamon ovi ehtii juuri ja juuri avautua, kun jaloissa jo pyörii jotain karvaista ja ruskeaa. Kyseessä on raahelaisen Pia Mathlinin koira Vääkky, joka on päässyt tänään mukaan Mathlinin työpaikalle.
– Tällä kertaa mukaan pääsi Vääkky, mutta monesti täällä on myös Liisa ja Lotta (Mathlinin kaksi muuta koiraa). Ja oli täällä pääsiäisenä kaksi kanaa. Ja pari vuotta sitten mukana oli poni, Mathlin kertoo.
Mathlin on itse Pattijoen hiuskeskuksen yrittäjä, ja siksi koiria sekä muita hänen kodissaan asuvia eläimiä on helppo ottaa töihin mukaan. Vääkyn hän nimeää tästä joukosta vaivattomimmaksi työkaveriksi.
– Se vain kävelee ympäriinsä, käy haistamassa asiakkaita ja menee sitten jonnekin nukkumaan. Liisa on paljon hankalampi, kun se meinaa olla sellainen hajuhaitta. Ja Lotta taas on vähän arkajalka.
Usein Vääkky viettää aikaa Mathlinin asiakkaiden läheisyydessä. Juuri kampaamon tuolissa istuva Suvi Matela kertoo, että monesti Vääkky tulee hakemaan häneltä rapsutuksia.
– Tuohon se tulee viereen istumaan, ja silloin sitä pitää pitää tassusta, Matela nauraa.
Matelan mielestä Vääkky ja kumppanit tuovat mukavan lisän kampaamoreissuihin. Mathlinin mukaan tämä tuppaa olemaan muidenkin asiakkaiden mielipide.
– Paljon esimerkiksi tuolla Instagramin puolella on tullut sellaista viestiä, että moni kävisi mielellään täällä, jos vain asuisi lähempänä. Ja kyllähän se varmaan tuo tänne sellaisen kodikkaan olon, kun ympärillä on kukkia, mattoja ja kuorsaava ja piereskelevä koira.
Mathlin ei ole havainnut eläinten töihin mukaan ottamisessa muita huonoja puolia kuin sen, että se saattaa karkottaa allergisia asiakkaita. Toisaalta taas osa asiakkaista tulee parturi-kampaamoon nimenomaan siksi, että siellä kipittää karvaisia kavereita.
– Onhan se kiva, kun näiden ei tarvitse sitten olla niin pitkää päivää yksin kotona, kun ne voivat olla täällä, Mathlin tuumaa.
Myös Pub Uunilinnussa on voinut jo jonkin aikaa törmätä pubikoiraan. Kyseessä on Alto Maressa ja Uunilinnussa työskentelevän Melina Mäki-Penttilän koira Kelmi.
– Kelmi voisi olla vaikka joka arkipäivä (töissä) mukana, kun hän niin kovasti pubilla viihtyy, mutta tylsä omistaja haluaa yleensä keskittyä töihinsä ilman paimenkoiraa jaloissaan, Mäki-Penttilä kommentoi.
Kelmistä tuli pubikoira hieman vahingossa. Mäki-Penttilä oli ollut eräänä aamuna lähdössä töihin, mutta koiralle ei löytynytkään hoitopaikkaa. Koiran yksin kotiin jättäminen ei ollut tuossa tilanteessa vaihtoehto, sillä Mäki-Penttilä oli juuri muuttanut uuteen asuntoon, ja yksinolo tuotti Kelmille stressiä.
– Minulla oli kiire avaamaan Alto Marea enkä keksinyt ketään, kenelle olisin Kelmin sinä aamuna yhtäkkiä hoitoon vienyt, joten ei oikein ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa se mukaan. Avasin sitten Alton ja Uunilinnun välioven ja köytin Kelmin hihnan pubin puolelle niin, että se ylsi oviaukolle pötköttelemään ja tarkkailemaan keittiön touhuja.
Kelmi osoittautui tuon reissun myötä sen verran hyväksi työkaveriksi, että on päässyt sen jälkeen useamminkin Mäki-Penttilän mukaan töihin. Tälle ei olisi enää sinällään tarvetta, koska koira pärjää nykyään kotonakin, mutta Mäki-Penttilä on huomannut, että Kelmi aidosti viihtyy Uunilinnussa.
– Kelmi löysi sieltä heti mieluisan paikan pötkötellä. Paikalta näkee pubin joka suuntaan eli ihmisten kulkua ja olemista on helppo tarkkailla ja vahtia. Se onkin Kelmin lempipuuhaa – tarkistaa sisääntulijat ja huolehtia, että vessa ei nielaise ketään. Siihen kohtaan pubia Kelmi yleensä nukahtaakin, vaikka onkin keskellä kulkureittiä ja ihmisiä tallustelee ohi.
Jouni Leinosen lemmikki ja työkaveri, pieniamerikanpaimenkoira Halla, alkaa olla jo niin suosittu, että Leinosen asiakkaat tuppaavat pettymään, jos Halla ei olekaan jollain reissulla mukana.
– Eivät ne ihmiset enää minusta välitä, vaan koira on se juttu. Viime jouluna Halla sai omia joulukorttejakin, Leinonen kertoo.
Leinonen pyörittää MeriRaahe-yritystä, ja hänen työhönsä kuuluu muun muassa merellä vietettyjä päiviä sekä toimistotöitä. Jo Hallan ottaessaan Leinonen päätti, että koira kulkisi aina tässä kaikessa mukana.
– Minulla on aiemminkin ollut koira, mutta sille ei meinannut olla aikaa. Siksi päätin, että tämä koira lähtisi pennusta lähtien kaikkialle, Leinonen selittää ja jatkaa:
– Toki kysyn aina vierailta ensin, onko mukana esimerkiksi allergikkoja tai koirapelkoisia. Niissä tapauksissa Halla jää kotiin.
Leinosen mukaan 1,5-vuotias Halla on yrityksen purseri. Koira siis vastaanottaa aina vieraat ja vastaa myös heidän viihtyvyydestään. Tässä roolissa Halla tuntuu viihtyvänkin.
– Esimerkiksi Iso-Kraaselissa vieraat haluavat usein kiertää sen luontopolun, ja koska Halla on paimenkoira, lähtee se aina mukaan. Se katsoo, että joukko pysyy koossa ja että kaikki tulevat varmasti polulta takaisinkin.
Raahen Seutu sai sosiaalisen median kautta vinkkejä myös muista seutukunnassa ahkeroivista työpaikkakoirista. Tässä heistä muutama:
