Vii­kon­lo­puk­si: Kesän ka­toa­vai­suut­ta, Leinoa ja kir­kas­tus­sun­nun­tai­ta

Kulunut kesä on ollut itselleni hyvä. Olen saanut viettää aikaa rakkaan perheeni kanssa lomaillen. Se on tehnyt tehtävänsä. Suomen kesä ja loma ovat lyömätön yhdistelmä. Valo ja lämpö. Yöttömät yöt. Kotimaamme kesä on maailman kaunein. Lyhyt, mutta sitäkin rikkaampi. Tässä maassa ihminen kasvaa näkemään elämän synnyn ja kuoleman vuodenaikojen kulussa. Valon ja pimeyden. Ei ihme, että kansamme sydäntä koskettaa mm. Eino Leinon luonnon ja yksilön suhdetta kuvaava mystiikka;

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Suomalainen kansanluonne ja kulttuuri on virittynyt pitkälti - ainakin se entisaikainen - tämän herkkyyden ja kauneuden pakahduttavan kokemuksen kuvaamiseen. Edesmennyt mummoni osasi lausua Leinon runoutta ulkoa koulussa ne kerran opittuaan. Sikäli nykykulttuuri ja tavaksi tullut kesälomamatkailu eteläisellä pallonpuoliskolla tuntuu turhanpäiväiseltä.

Tuleva sunnuntai on kirkastussunnuntai. Se kertoo Jeesuksen kaikkivaltiaasta luonteesta. Kolme opetuslasta sai nähdä jotain sanoin vaikeasti kuvattavaa. Sellaista jonka varassa voi jäädä odottamaan tulevaa kuolemaansa turvallisin mielin.

”Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo…

… loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Rukoilehan tämä rukous:

”Kaikkivaltias Jumala,

sinä annoit opetuslasten katsella

pyhällä vuorella

Vapahtajan kirkkautta

ja kehotit heitä kuulemaan häntä.

Auta meitäkin tuntemaan hänen valtansa

ja löytämään hänessä uusi elämä,

jotta kerran saisimme perintöosan

luonasi kirkkaudessa.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,

meidän Herramme tähden”.