Vii­kon­lo­puk­si: Ky­sy­mys, vastaus ja to­del­li­suus

Olen jälleen kerran alba puettuna olohuoneessa jossa en ole ennen ollut. Ympärilläni on ihmisiä jotka ovat juhlapukeutuneet. Vierelläni pienen pöydän takana karkeasti ottaen ikäisiäni, ehkä hieman nuorempia aikuisia.

Ja sitten on tuo päivänsankari. Pieni vauva. Meitä yhdistää molempia alba tai kastemekko niin kuin hänen vaatettaan kutsutaan. Olemme Kristukseen pukeutuneita. Kutsuttuja. Kirkon uskon mukaan siis. Hän ei muista tästä hetkestä aikuisena mitään. Voi hyvin olla, etten minäkään hänen ainutlaatuista nimeään ensi viikolla. Minulla kun on aika huono nimimuisti. Kummallakaan ei ole lopulta juurikaan väliä.

Toimituksen alkupuolella kysyn tämän pienen lapsen vanhemmilta ja heidän kutsumiltaan kummeilta seuraavan kastetoimitukseen kuuluvan kysymyksen: ”Tahdotteko huolehtia tämän lapsen kristillisestä kasvatuksesta?”. He vastaavat kukin ”Tahdon”. Tällä vastauksella ja sen toteutumisella sen sijaan on paljonkin väliä. Kysymyksen jälkeen pidän aina vapaamuotoisen lyhyen rohkaisupuheenvuoron asian puolesta. Huolehtikaa asiasta. Kristillisestä kasvatuksesta. Älkää unohtako sitä, älkää edes ulkoistako seurakunnan, vielä vähemmän koulun vastuulle. Seurakunnan toimintaan kannattaa kyllä lapsen kanssa osallistua, mutta kaikki lähtee meistä itsestämme. Opettakaa iltarukous, kertokaa joulusta, pääsiäisestä. Hommatkaa lasten raamattu. Sen kertomukset ovat sitäpaitsi usein jännempiä kuin mitkään sadut. Totuudesta puhumattakaan. Samalla en voi kuin toivoa, että juuri nämä vanhemmat ja kummit käytännössä huolehtisivat juuri lupaamastaan asiasta. Pessimismi on valitettavan tuttu seuralainen papin työssä. Samalla ajattelen taas omia lapsiani. Haluan huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan. Paremmin kuin olen tehnyt.

On nimittäin kyse sen verran tärkeästä asiasta, jottei laiminlyönti kiinnosta. Revonlahden kirkossa viime sunnuntaina sain lukea nämä Jeesuksen sanat: Matt. 16: 24–27 Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”

Kerrotaan Jumalasta lapsillemme. Rukoillaan heidän ja itsemme puolesta. Eikö niin?