Vii­kon­lo­puk­si: Luo­ma­kun­taa suo­je­le­mas­sa

-
Kuva: Vesa Joensuu

Viime viikolla vietetty ympäristöviikko alkoi YK:n yleiskokouksella, jossa esiintyi näyttävästi 16-vuotias ruotsalainen ympäristöaktivisti Greta Thunberg. Hänen kiihkeä esiintymisensä ja kysymyksiä herättäneet väitteensä saivat julkisuudessa hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Thunbergin hahmoon kiteytyy surullisella tavalla se, miten jo sinällään äärimmäisen monimutkaista ongelmavyyhtiä hankaloittavat vallankäyttö ja niin tiedon kuin ihmistenkin manipulointi.

Ortodoksinen kirkko on kantanut huolta ympäristöstä jo kymmeniä vuosia. Uuden kirkkovuoden ensimmäistä päivää (1.9.) vietetään Ekumeenisen patriarkan siunaamana luonnon ja ympäristönsuojelun päivänä. Tänä vuonna arkkipiispa Leo kirjoitti juuri kirkkovuoden alussa näkemyksestään, jonka mukaan ympäristönsuojelun yksi suurimmista ongelmista on nykyihmisen asenne ympäröivään maailmaan. Nyt ympäristökeskustelu lähtee pohdinnoista, joissa maailma nähdään erillään ihmisestä, ikään kuin kokoelmana asioita ja ilmiöitä ihmisen ulkopuolella. Ihmisen tulisi ensimmäiseksi palauttaa ”luonnollinen” asenteensa maailmaan ja löytää itsensä sen sisältä. Maailmahan on paikka, jonne me olemme tulleet elämään. Tästä paikasta sanotaan luomiskertomuksessa: ”Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä ja kaikki oli hyvää.” (1.Moos. 1:31) Ihmisen täytyisikin löytää uudelleen paikkansa luomakunnan viljelijänä ja vartijana, ei itsekkäänä riistäjänä.

Mitä ortodoksi voi tehdä ympäristönsä hyväksi? Vastaus on yksinkertainen: hän noudattaa ortodoksisen kirkon opetuksen mukaista elämäntapaa. Siihen kuuluu ympäristön varjeleminen, sen kohteleminen kunnioituksella ja sen antimien käyttäminen kohtuullisuudella. Ortodoksisen kirkon kilvoitteluperinne toteutuu jo yksistään ruokavalinnoissa: paastopäivinä ja -aikoina pidättäydytään eläinkunnan tuotteista ja syödään kasvispitoista ravintoa. Kohtuullisuus on ylipäätään ortodoksista elämäntapaa tavoittelevien lähtökohtana. Tarkoitukseton kuluttaminen, niin paljon kuin meitä siihen nykyään yllytetäänkin, on täysin vastakkainen ortodoksisen kirkon näkemykselle kristillisestä elämäntavasta.

Yksinään ihminen ei pysty muuttamaan maailmaa, mutta jokainen voi tehdä jotakin. Jos yksittäisen ihmisen pienet, päivittäiset, ympäristöä säästävät valinnat kertautuvat tuhannen, sadan tuhannen, miljoonan muun ihmisen samanlaisina valintoina, käsittämättömän kaunis maailmamme alkaa voida paremmin.