Vir­po­vit­sa ei ole mikään noi­ta­vit­sa

Virpovitsoja tehdään yhä vanhoja karjalaisia perinteitä kunnioittaen.

Kaisa Karjalainen, Irma Pietarila, Liisa Hiltunen, Kerttu Tiri ja Laura Jokinen viettivät virpovitsatalkoissa hauskan yhteisen karjalaisen hetken menneitä muistellen. Paavolan Karjalaseura koristeli virpovitsoja Irma Pietarilan (alarivi vas.) kotona vähän niin kuin ennen vanhaan Karjalassa. Tässä vaiheessa, kun pari tuntia oli jo talkoiltu, vitsoista oli valmistunut noin puolet. Paavolan Karjalaseura koristeli virpovitsoja. Ellen Pesonen ja Liisa Tajakka kiinnittävät kreppipaperista tehtyjä kukkasia pajunoksiin. Nämä ihanuudet kiedotaan ohuella metallilangalla virpovitsoihin. Korissa on jo puolet siitä, mitä virpomiseen tarvitaan.
Kaisa Karjalainen, Irma Pietarila, Liisa Hiltunen, Kerttu Tiri ja Laura Jokinen viettivät virpovitsatalkoissa hauskan yhteisen karjalaisen hetken menneitä muistellen.
Kaisa Karjalainen, Irma Pietarila, Liisa Hiltunen, Kerttu Tiri ja Laura Jokinen viettivät virpovitsatalkoissa hauskan yhteisen karjalaisen hetken menneitä muistellen.
Kuva: Vappu Kallio

Irma Pietarilan kotona Siikajoella notkuvat pöydässä talkoolaisten nyyteissään tuomat piiraat, rahkapiiraat, kahvikehrät ja unelmatortut, kun Paavolan Karjalaseuran jäsenet valmistavat talkoilla virpovitsoja palmusunnuntain juhlaa varten vuosikymmenien perinteiden mukaisesti.

Meneillään on tärkeä operaatio.

Vaikka virpovitsa näyttää ihan tavalliselta pajunoksalta, johon kiinnitetty häikäisevän kauniita kreppikukkia heteineen ja virpomisloru, näyttelee se todellisuudessa paljon suurempaa roolia.

– Tällä toivotetaan kaikkea hyvää, kertoo Jaakkimassa Laatokan rannalla syntynyt Pietarila.

Virpovitsojen pitää olla valmiita hyvissä ajoin, sillä ne kuljetetaan Revonlahden kirkkoon, missä pappi siunaa ne palmusunnuntain jumalanpalveluksessa. Tämä ortodokseilta peräisin oleva perinne on siirtynyt ainakin täkäläiseen luterilaiseen kirkkoon.

Virpovitsa muistuttaa pääsiäisen alusajasta, jolloin Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja hänen tielleen heitettiin palmunoksia.

Tämän jälkeen kirkkoväki virvotaan Revonlahden seurakuntatalossa, ja niillä vitsoilla, mitkä jäävät jäljelle, virvotaan karjalaiset vanhukset Mäkelänrinteellä.

Karjalaiseen vieraanvaraisuuteen kuuluu, että Paavolan Karjalaseura tarjoaa seurakuntatalolla kahvin lisukkeena rahkapullat, hapankaalipiirakat ja piiraat munavoin kera. Ajan hengessä tarjolla on gluteenittomia lanttusupikkaitakin.

"Karjalassa pajunkissoja sanottiin lampaiksi."

Karjalaiset eivät ole tyytyneet vain yhteen virpomisloruun. Irma Pietarila on kerännyt niitä muistitiedosta kymmenittäin tietokoneensa muistiin talteen.

"Virvoitan tällä uudella vitsalla vanhan kuoren pois, kirvoitan, enkä muuta palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi. Jumala sinua siunatkoon," on yksi loru, jonka nyt jo edesmennyt Olavi Tajakka on kertonut tätinsä muistaneen.

– Osa loruista on hassuja eikä kovin hurskaita, sanoo Kerttu Tiri kukkaa virpovitsaan punoessaan.

– Hassuja me ollaan itsekin, vastaa Irma kreppipaperia leikellen.

Karjalassa pajunkissoja sanottiin lampaiksi, mulla siitä on nyt luovuttu. Nykyajalle on tehty muitakin myönnytyksiä. Materiaalit ovat vaihtuneet, eikä pajunoksakaan ole enää pyhän kolminaisuuden mukaisesti 3-haarainen, vaan käyttöön on otettu niin 2- kuin 5-haaraisetkin pajunoksat.

Niukkuuden aikaan virpovitsojen tekijöillä ei ollut tietoakaan kreppipapereista. Silloin koristeeksi kävivät karamellipaperit.

Ennen pajujen oksiin saatiin hienoja koristeita sanomalehdestä, kun lehti suikaloitiin ja suikaleet kierrettiin hapsuiksi oksiin.

Tämän päivän palmusunnuntainoidat pyytävät palkkaa heti. Karjalassa palkka haettiin vasta seuraavana sunnuntaina. Sieltä saattoi tulla virpojalle ruokaa, jauhoja, ryyniä tai leipää.

Karjalaisten seurassa ei ole varmaankaan koskaan hiljaista.

– Karjalaiset vastaa yhtä aikaa, tietää Irma Pietarila.

– Joskus on kokousten pitäminen haasteellista, kertoo puheenjohtaja Ellen Pesonen.

– Mutta aina ne on pidetty, jatkaa Irma.

Talkooväen puhe kääntyy siihen, millaisia harhoja Suomessa karjalaisista on. Karjalainen on näet aina ollut suomalainen.

– Osa suomalaisista ei ymmärrä, että evakot olivat suomalaisia. Se on vaiettu aihe. Siitä ei ole puhuttu oikeilla nimillä, arvioi Ellen.