MIELIPIDE Kun Raahen sairaalan leikkaustoiminta loppuu, lähtevät myös anestesialääkärit. Silloin loppuu nukutusta ja laajaa puudutusta vaativien leikkausten lisäksi moni muukin toiminta.
Ei vain esimerkiksi tyrien korjaus, lasten korvien putkitus, kehitysvammaisten nukutushammashoidot, kaavinnat, rytminsiirrot, kaikki pienet ja keskisuuret toimenpiteet, vaan myös lukemattomat muut toimenpiteet ja aputehtävät, joita anestesialääkärit tekevät.
Sairaalan hätätilanne- ja katastrofivalmius huononee, sillä anestesialääkärit ovat erikoistuneet myös erilaisten akuuttitilanteiden tehokkaaseen hoitoon. Elvytys ja sen opettaminen, hankalien myrkytysten hoito, hengityksen ja verenkierron vajauksen hoito ovat anestesialääkäreiden erityisosaamista.
Anestesialääkäriä tarvitaan keskuslaskimokatetrien asentamiseen ja niiden ongelmien ratkaisemiseen tai kun ei saada suoniyhteyttä (vaikkapa kuivuneelle ripuloivalle vauvalle) tai punktoitua selkäydinnestettä.
Joskus vatsalaukun tai suolen tähystys tarvitsee nukutuksen onnistuakseen tai radiologinen tutkimus anestesialääkärin läsnäoloa. Akuutin, kroonisen ja syöpäkivun hoidossa tarvitaan anestesialääkäreitä, samaten saattohoidossa.
Kipupumput ja niiden ohjelmointi ja epiduraalinen kivunhoito kuuluvat anestesialääkäreille. Mitä vähemmän sairaalassa voidaan tehdä, sen vähäisemmäksi käy kokemus ja kyky reagoida erilaisiin tilanteisiin. Tämä vaarantaa potilaiden oikea-aikaista hoitoa.
Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut julkisen terveydenhuollon mahdottomaan tilanteeseen. Keskittämissäännöt, joita perustellaan mantralla ”potilasturvallisuus” ja ”isossa sairaalassa on enemmän kokemusta ja osaamista” eivät tukeudu todellisuuteen, lääketieteeseen tai muuhunkaan tutkittuun tietoon. Olisi ollut rehellisempää sanoa, että tarkoitus on ajaa julkinen terveydenhuolto alas näillä lainsäädöksillä.
Kukaan ei tiedä missä Raahen sairaalan leikkaussalin vuosittainen potilasmäärä (noin 2 500 toimenpidettä) tullaan hoitamaan, puhumattakaan muusta leikkaustoiminnan lopettamisen vuoksi katoavasta potilaiden hoidosta. Ja mitä tapahtuu kun kirurgit lähtevät – kuka arvioi pitääkö selkä leikata tai murtuma levyttää?
Yliopistollisen keskussairaalan kuormittaminen alue- ja keskussairaaloille kuuluneella potilastyöllä tekee niistä yleissairaaloita. Yliopistosairaaloille kuuluu erityisosaaminen (esimerkiksi neurokirurgia, vaativa syöpäkirurgia), vaativaa hoitoa tarvitsevat potilaat, tutkimus ja opettaminen ja näihin keskittyminen. Alueellinen ja sairaaloiden välinen työnjako on ollut riittävän toimivaa ja vuosia on tehty työtä erilaisten hoitoketjujen ja yhteistyön kehittämisessä potilaiden hoidon parantamiseksi.
Julkisen terveydenhuollon ammattilaiset ovat vastuullisesti ponnistelleet osaamisensa ja työnsä kehittämisessä. Poliittiset päätöksentekijät eivät kunnioita eivätkä kuuntele terveydenhuollon ammattilaisia vaan päätökset on tehty hätäisellä mutu-tietämyksellä. Surullisena vetäydyn työstäni.