Yllätys Ruo­nan-kier­rok­sel­la: Että Raa­hes­sa­kin on ro­bot­ti!

Kari Vimpari kertoi paitsi Ruonan historiaa myös sitä, mitä Miilukankaalla nykyisin tehdään. 12-vuotias Viivi Koistila tykkäsi näkemästään. Hän aikoo alkaa kaverinsa kanssa yrittäjäksi. Isot tilat ja paljon nähtävää. Oppilaita kirsi konepajalla 10 minuutin välein lähteneissä retkueissa. Merikadun koululaiset kävivät Ruonan historiakierroksella Miilukankaalla samoilla jalansijoilla, missä Ruona Oy toimi jo 100 vuotta sitten. 15-vuotias Ers Serifi voi kuvitella itsensä töihin konepajalle. Ruonan historiakierros Miilukankaalla
Kari Vimpari kertoi paitsi Ruonan historiaa myös sitä, mitä Miilukankaalla nykyisin tehdään.
Kari Vimpari kertoi paitsi Ruonan historiaa myös sitä, mitä Miilukankaalla nykyisin tehdään.
Kuva: Vesa Joensuu

On perjantai 6. syyskuuta 2019. Parikymmentä lasta ja nuorta on sonnustautunut keltaisiin liiveihin ja kirkkaisiin suojalaseihin lähellä Miilukankaan konepaja-aluetta.

– Aika isot nämä on, sanoo Viljami vetäessään laseja päähän. Hän kertoo käyttäneensä samanlaisia ilotulitusten aikaan.

Hänen lähellään kuuden pojan joukossa on kaksi Leeviä. Leevi Kortessaloa sanotaan selvyyden vuoksi Kortessaloksi ja Leevi Luotoa Luodoksi, kertovat heidän kaverinsa. Luoto kertoo käyneensä konepajalla ennenkin kahvilla ja pullalla, sillä hänen äitinsä on siellä töissä. Kortessalo sanoo että ei oikein tiedä, mitä reissulta odottaa.

MiiluMachinen konepajajohtaja Kari Vimpari on tullut opastamaan konepajakierroksella joukkoa Merikadun koulun oppilaita 100 vuotta sitten perustetun Ruona-yhtiön kunniaksi.

Retkueita lähtee liikkeelle 10 minuutin välein. Reitti kulkee kuudella eri pisteellä, jonne on kerätty Ruonan historiaa.

Ensimmäisellä pisteellä selviää, että Ruonan idea syntyi apteekkari Mäkisen kotona vuonna 1918, kun teknikko, liikemies Jussi Järvinen löivät viisaat päänsä yhteen.

Kova melu ympäröi kaikkia. Mutta se ei pelota.

– Kaikki käyttävät täällä kuulosuojainta, kertoo Vimpari.

Viljami tuumaa, että hän voisi ehkä olla täällä töissä joskus.

Retkue kiertää valtavissa halleissa, jossa on teräslevyjä monen metrin korkuisessa pinkassa ja mies siirtää nosturin koukkua kaukosäädintä pitäen. Kun pysähdytään suuren ruskean robotin viereen, Hanssi Kuosku myöntää, ettei hän ole tiennyt, että Raahessa on robotteja. Hän voisi hyvinkin työskennellä robotin kanssa.

– Ihan jees, sanoo Ers Serifi kuljettuaan muutaman hallin lävitse.

Ersin isä on Serbiasta ja äiti Kosovosta, mutta hän itse on syntynyt Suomessa. Hänestä tällaisia yrityskierroksia pitäisi olla enemmän, jotta tietäisi, minne hakea töihin.

Kaupunginlahdella näkyy uiskentelevan kaksi joutsenta kaikessa rauhassa, kun retkue siirtyy halliin, jossa kaivosten suuria dumppereita ja niiden lavoja korjataan.

Vimpari ottaa esille sen tosiseikan, että konepaja-ala ei ole vetänyt hyvin nuoria töihin.

– Siksi täällä on kahtatoista eri kansallisuutta töissä: on hitsaajia ja koneistajia. Jotta alalle voi tulla töihin, pitää olla kiinnostusta, painottaa Vimpari.

Jenna Välikangas sanoo, että hänestä reissu vaikuttaa aika jännältä. Hänelle kaikki on uutta.

– Mutta ei tämä ole mulle itelle. Minusta tulee sisustussuunnittelija, hän sanoo.

Viivi Koistila on paikalla intoa hehkuen. Hänestä paikka on todella kiinnostava.

– Minä perustan kaverin kanssa oman yhtiön, lupaa Viivi.