Sattuipa silmiini juttu kielemme rumimmasta sanasta. Se sai minut mietiskelemään sanoja, joista en itse pidä.
Ärsyynnyn totuuden häivyttämisestä "sanapesulla": korvataan käytössä iät ja ajat ollut sana uudella neutraalilta kuulostavalla ilmaisulla. Sillä menetelmällä myrkyistä tuli kasvinsuojeluaineita ja ongelmista haasteita. Haastetta en ole eläissäni saanut, mutta ongelmia on ollut kaikenlaisia ja on edelleen. Rikostilastot kaunistuivat, kun pyörävarkaudet muuttuivat luvattomiksi haltuunotoiksi.
Entäs sitten kirosanat. Käsitän jotenkuten, jos niiden käyttö liittyy tilanteeseen, jossa raivo sumentaa ajattelun. Normaalikeskustelussa en voimasanojen viljelyä ymmärrä. Pahimmaksi koen naisen alapäähän viittaavan sanan – täysin käsittämättömänä naisen itsensä käyttämänä.