Istuin alkukesästä piharakennuksen edessä ja katselin miten pihan poikki lähestyi pieni siili. Mietin, että kohta siili pysähtyy, kun se havaitsee minut.
Ei pysähtynyt. Ei sentään kävellyt jalkani päältä, mutta kulki hyvin läheltä ohi. Oli varmaan niin vielä nuori, ettei ollut vielä oppinut pelkäämään tai varomaan ihmisiä.
Viaton ja kiltti siili, joka ei ollut vielä oppinut maailman julmuutta. Avoin ja valmis tutustumaan kaikkeen uuteen ilman pelkoja.
Nyt pari viikkoa sitten istuin taas tutulla paikalla piharakennuksen edessä.